Punainen potkuri viuhahti eräänä talvisena lauantai-aamuna, kun polkasin
kohti kirjastoa. Kylmänvire kohti poskea, mutta ei ”haittaa
ajattelin”. Iloinen mieli valtasi pitkin sisäistä olemustani..
Pysähdyin ovelle, kysyin ”mitä ihmettä täällä teen?
Toinen puoli minuudesta sanoi ” älä mene, ethän osaa
kirjoittaa edes..Toinen puoli sanoi ” mene vain, kyllä sinä pärjäät”.
Rohkenin ja menin sisälle.
Äkkiä vessaan ja onko tukka hyvin?. No, ei haittaa, eihän tässä
kauneuskilpailuihin olla menossa, Ei kun sisään vaan!.
Siellä naurun rämähdys vain kuului..
´tuttuja tietysti toisille´, Arvelin..
” Ja minä täällä outo, vieras –”junantuoma”,
No, sekään ei haittaa..
”Hei ja Tervetuloa!” , sanottiin..”Tänne vain istumaan”..Oudolta tuntui melkein kaikki,
mutta oli tuttuja kasvojakin---
Katselin istuma -paikkaa ja tietysti sinne vähän kauemmas, mutta
”tule tänne”, sanottiin ”istumaan vähän lähemmäs toisia”.
Mukavaa, kun ei tarvitse jännittää, Rentoja ihmisiä kaikki!
Siitä se sitten alkoi - kirjallisuuspiiri ja oli
kiva käydä.. Pieniä virheitäkin kirjoittelin,
mutta ”Oppi se on variksen poikakin tuulessa”, sanoi
vanha mummoni aikanaan.
Eila Leskelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti