Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen. Ne yhteiskunnan kehityspiirteet, jotka ovat jo nyt näkyvillä, ovat voimistuneet: ilmastonmuutos, kehittyvien maiden ja teollistuneiden maiden välinen kuilu monella elämän eri alueella, terrorismi, maahanmuutto, syrjäytyminen. On myös Internetin oma sosiaalinen todellisuus, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa. Ja sitten vielä ne ihmissuhteet. Mikä on lapsuuden merkitys aikuisiän suhteille; siirtyvätkö meidän ongelmamme sukupolvelta toiselle?
Elina Hirvonen kirjoittaa koskettavasti. Pala palalta hän luonnostelee kuvan nuorukaisesta, jonka maailma nyrjähtää paikoiltaan. Ja samalla myös hänen läheistensä maailma. Jotain täysin peruuttamatonta tapahtuu. Olisiko se voitu välttää? Olisinko minä tai joku muu voinut tehdä jotain, ettei ihmishenkiä olisi menetetty turhaan?
Sain ”Kun aika loppuu” -kirjan lahjaksi. Olin katsellut sitä pitkin syksyä kirjastossa. Kirja kiinnosti, mutta myös vähän pelotti vakavien aiheidensa takia. Olen kuitenkin iloinen, että kirjaan lopulta tartuin. Voimakkaasti eläytyvänä ihmisenä nenäliinoja kului kyllä roppakaupalla, mutta palkinnoksi tuli myös puhdistautumisen tunne. Kirja kulki mukanani pitkän aikaa lukemisen jälkeenkin.
”Kun aika loppuu” ei anna suoria vastauksia isoihin kysymyksiinsä. Se tuo lukijan eteen elämän koko kirjon, elämän lainalaisuudet, joiden kulkua voi vain aavistella. Elina Hirvosen teos tarjoaa meille yhden peilin, jonka kautta niitä voi hahmottaa.
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
WSOY, 2015, 251 s.
KAISU SIIKA-AHO
