SARI PÖYLIÖ VIERAILEE KIRJAKAHVILOISSA

Kemijärveläinen esikoiskirjailija Sari Pöyliö vierailee tänä syksynä Sompion kirjaston Kirjakahviloissa Pelkosenniemellä, Savukoskella ja Sodankylässä. Keskustelujen aiheena ovat niin äidit, tyttäret, kirjoittaminen kuin kirjailijan omat lempikirjatkin. Vastausta pohditaan myös kysymykseen, miksi umpilappilaiselta vaikuttava kemijärveläiskirjailija sijoittaa tarinansa pitkin ja poikin Suomea.

Pöyliön mustan huumorin värittämä novellikokoelma Pölynimurikauppias kertoo äitien ja tytärten vaikeista suhteista. Jyväskyläläinen Atena Kustannus otti kirjasta viime keväänä kaksi kuukautta ilmestymisensä jälkeen toisen painoksen, mikä on harvinaista esikoiskirjalle ja varsinkin novellikokoelmalle.
- Pölkkäri on saanut kriitikoilta ja lukijoilta niin hyvän vastaanoton, että seuraavan kirjan kohdalla olen jo henkisesti varautunut vartalon koko etupuolen peittävään asfaltti-ihottumaan, Pöyliö sanoo.
- Huumori on vaikea laji, koska hauskuus kääntyy helposti väkisinnnaurattamiseksi, joka herättää enemmän kiusaantunteisuutta kuin iloa. Ihmisten toilailuille nauraminen pitäisi myös tehdä kohdetta loukkaamatta. Proosassakaan ei pidä nauraa ihmisille, vaan heidän kanssaan.

Pöyliö on rakentanut kirjailijanuraansa kirjaimellisesti kuin Iisakin kirkkoa; neljäkymmentä vuotta. Suurimman osan ajasta hän antoi aikeen hautua, kunnes lopulta ryhtyi töihin. Kuuden vuoden aikana syntyi töiden ohella ripeällä vauhdilla kolme eri käsikirjoitusta, joista viimeinen kelpasi kustantajalle.
- Olen laiska ihminen, joka tekee paljon töitä. Suurimman osan ajasta tuijottelen kynsiäni ja välttelen töihin keskittymistä, mutta ilmeisesti ajatukset askartelevat kaiken aikaa aiheiden parissa, koska itse tekstin tuottaminen tapahtuu nopeasti, sekä proosassa että lehtijutuissa.

Tällä hetkellä Pöyliö valmistelee joutilaisuuden hetkien välillä ja niiden aikana romaanikäsikirjoitusta, jonka työnimi on Ihmisen veri.
- Eräs kirjabloggari sanoi viime keväänä, että nimi nostaa hänen ihokarvansa pörhölleen, mutta kauhusta ei ole kyse. Enemmänkin miellyttävän jännittävästä, ehkä hieman melodramaattisestakin värinästä, Pöyliö sanoo.
Romaanin ja lehtijuttujen lisäksi Pöyliö kirjoittaa äitien ja tyttärien suhteesta kolumnia Kotilieteen. Yle Areenasta löytyvät hänen Aamun kirja- ja Viikon kirja –haastattelunsa, haastattelijoina kirjallisuustoimittajat Nadja Nowak ja Seppo Puttonen.

Sompion kirjaston Kirjakahviloissa Pöyliö vierailee Pelkosenniemellä 9.9. klo 18, Sodankylässä 7.10. klo 18 ja Savukoskella 9.10. klo 18.30. Lämpimästi tervetuloa!

KIRJASTOLAISET KIRKKOVENEESSÄ

Pääsee irvistys! Raskas, pitkä airo piti nostaa ylös kohti taivaita. Tämä oli ensimmäinen ponnistus sadankymmenen kilometrin soutumatkalla. Onneksi otteeni airosta ei lipsahtanut enkä kalauttanut ketään työkaveria tajuttomaksi.

Sompion kirjastolaisten valmentautuminen tämän vuoden Yöttömän yön soutuun alkoi jo viime kesänä. Henkinen salilla käynti kiihtyi talven mittaan. Mielikuvaharjoittelu ja toisensa tsemppaaminen tyyliin ”Lähteekö siinä henki vai uidaanko niinko hauet?” virkisti hämäriä talvisia työpäiviä.

Ja nyt se alkaa! Kippari karjuu: ”Ykköset vetoo, kakkoset vetoo, kolmoset, neloset, viitoset, kuutoset ja seiskat.” Tuijotan valkoista tahtiairoa tiukasti, heti jos vilkaisen komeaa Kemijokea, oma aironi melskaa tahdittomasti ja törmäilee etu- tai taka-airoon. ”Näinkö tämä menee, en näe kuin vilauksen maailman upeimmista jokimaisemista?” murjotan itselleni.

Törttöilyistäni huolimatta, veneemme lipui eteenpäin. Vähitellen löytyi sama tahti ja päät nakottivat pystössä ja silmät rekisteröivät taivaan, maan ja veden maisemat. Silmänurkasta satoi pieni sade: ”Miten näin kaunista, hienoa, upeaa meillä täällä on! Ollaan paratiisin asukkaita.”

Soudun järjestäjät olivat panneet parastaan. Soutupysäkeillä oli virkistystä tarjolla niin makuhermoille kuin mielelle. Oli terveellistä pakurikahvia, ravitsevaa ruokaa, tarinoita, rentoutusta ja paljon muuta. Ensimmäisessä yöpaikassa odotti telttakylä ja lempeän lämpimät telttasaunat. Pyhätunturilla yövyttiin omatoimisesti, mutta rankasta soudusta huolimatta, osa porukasta jaksoi vielä tanssahdella ja laulaa karaokea aamuun asti. Melkoisia epeleitä! Siis minä en kyllä jaksanut!

Tummaksi sinistyvä taivas sai leveän Kemijoen tuntumaan aavan meren selältä, kun mahtiukkosen säestyksellä Sompion kirjaston kirkkovene huilasi kohti Kemijärveä. On meillä muodot Venuksen kajahti veneestä päättäväisesti ilmojen haltijan kuuluville. Daa dirlandirlan daa vastasi kaiku pilvistä, eikä yksikään salama osunut meihin. Satamassa joukkue yritti esittää kuollutta, mutta se meni niin huonosti, että sitä ei uskonut kukaan.

Sompion kirjastolaiset heittävät soutuhaasteen kaikille työyhteisöille, kaveriporukoille, perheille, polttarien suunnittelijoille, soutua inhoaville, hikiliikkujille, liikkumattomille ym. Valmistautukaa ensi kesän Yöttömän yön soutuun! Erityishaaste Sodankylän apteekin henkilökunnalle, teillähän on dopingit omasta takaa, siis eikun mukaan!

MIKÄ SOUTU?
Yöttömän yön soutu on heinäkuun puolivälissä toteutettava retkisoutu Kemijoella. Pituus noin 110 km, kesto torstai illasta lauantai iltaan. Soudetaan Savukoskelta Pelkosenniemen kautta Kemijärvelle. YYS on palkittu Vuoden parhaana kunto- ja retkisoututapahtumana ja se on saanut Vuoden melontaretki -tunnustuksen. Tänä vuonna osallistujia oli noin 130. www.yottomanyonsoutu.fi


KENELLE?
Jokaiselle joka jotenkin pysyy melan tai airon varressa.

VINKKI!
Villasukka airon ympärillä pitää kädet pehmeinä ja estää rakot.

Sompion kirjaston venekuntaa vahvistivat Satu Rovaniemeltä ja Päivi ja Mervi Toenperän kirjastosta ja jompi kumpi heistä otti tuon yllä olevan taivaallisen maisemakuvan.

Soututerveisin tahditon osallistuja Tiina

Ps. Kirjoitus on julkaistu Sompio-lehdessä 7.8.2014.