ONKO IHANAMPAA TEOSTA KUIN RUNOKIRJA?

Milloin viimeksi olet lukenut runoja tai jopa kokonaisen runokirjan? Olen työssäoppimisjaksolla Sodankylän kirjastossa ja löysin täältä hyllymetreittäin runoja. Kyllä paikallisten kelpaa, kun heille on tarjolla niin paljon runokirjoja! Kuinkahan moni on huomannut nämä runsaat valikoimat?

Runokirjoja on saatavilla vauvasta vaariin ja tunnelmasta toiseen. Kirjastossa teoksia löytyy jopa pikkulasten kovakantisina kirjoina ja äänikirjoina. Runot vaikuttavat meihin syvällisemmin ja koemme ne henkilökohtaisemmin kuin tavalliset kirjat. Siksi runot tulevat hyvin lähelle meitä, kun koemme suuria tunteita. Ne auttavat meitä surun aikana ja lisäävät onnen tunnetta ilon hetkinä. Jos et ole vielä tutustunut runoihin, niin hae kirjastosta runokirja vaikka sadepäivän varalle tai matkalukemiseksi. Kirjaston henkilökunta opastaa mielellään asiakkaita niiden pariin ja auttaa löytämään sopivia kirjoja. Runokirjat löytyvät Sodankylän kirjaston takaseinältä, joten suuntaa rohkeasti askeleesi ihan kirjaston perälle asti!

Ulla Paakkonen

LUKUINTOA

Mitäs täällä tapahtuu? Kirjaston eteinen on täpö täynnä pieniä jalkineita ja reppuja. Mutta missään ei näy jalkineiden omistajia eikä varsinkaan kuulu!

Hiljaisuus epäilyttää. Tätä pitää tutkia tarkemmin. Kas, Satuhuoneessa istutaan kaaressa ja Isoäiti kertoo. Hipi hiljaa kuunnellaan, millaista elämä on ollut Isoäidin aikaan. Kokoushuone on muuttunut tunnelmalliseksi Tarinamajaksi, jossa istutaan matolla ja säkkituoleissa ja kuunnellaan kuinka tarina etenee Kari Vinjen Oravaleijona kirjassa Isoäidin kertomana. Nuorten osaston sohvalta löytyy seuraava joukkue, joka kuulee kun Isoisä lukee Lapin kirjaa. Yksi kuulija ilmoittaakin, että on tainnut jo kirjaan tutustua, kun on kiinnostunut vanhoista asioista. Ja vielä löytyy pari Isoäitiä, jotka tempaavat pienet kuulijat tarinan taikapiiriin.

Luku- tai kerrontatilanteille on tyypillistä keskittynyt rauha. Kaikkien huomio on kiintynyt kertojaan. Kuulija kuulee ja sitten hän näkee kerrotun omassa mielikuvitusmaailmassaan. Jokaisen näky on omanlaisensa. Nyt tekisi mieli kutistua ja saada istahtaa matolle joukon jatkoksi ja vain kuunnella.

Sompion kirjasto ja Aleksanteri Kenan koulu Sodankylässä ja Pelkosenniemen koulu ovat tiiminä mukana valtakunnallisessa LUKUINTO –hankkeessa, jota vetää Oulun yliopisto. Hankkeen tarkoitus on nimensä mukaisesti innostaa koululaisia lukemaan. Koulu-kirjasto tiimit kehittelevät yhdessä ideoita, joista toivotaan hyviä käytänteitä myös jatkoon.

Ikäpolvien väliset Tarinahetket oli yksi meidän tiimimme idea. Koulu lähetti oppilaiden mukana kotiin kirjeen, jossa kyseltiin vapaaehtoisia isovanhempia lukijoiksi ja sitten sovittiin päivä ja aika kirjaston kanssa ja koululaiset tulivat opettajansa kanssa paikalle ja isovanhemmat samoin. Oppilaat olivat eka-, toka- ja kolmasluokkalaisia.

Kokemukset olivat positiivisia. Yksi ryhmä jatkoi vielä seuraavalla viikolla Isoäidin kanssa omassa luokassaan. Kirjan tarina kerrottiin silloin loppuun saakka. Toisessa ryhmässä yksi pieni kuulija oli rentoutunut niin, että vaipui unten maille. Lasten keskittyneisyys hämmästytti opettajaakin.

Tarina, lukeminen, yhdessäolo, yhdessä kokeminen, turvallinen läsnäolo luovat tarinahetken taikapiirin. Tätä taikaa tarvitaan lisää!

Tiina