Äidin innostus kirjoihin tarttui minuun jo pienenä. Kun oma pieni kirjahylly ei ollut enää tarpeeksi, aloimme käymään Sodankylän kirjastossa. Satuhuone ja lastenosasto tulivat tutuiksi samoihin aikoihin, kun opin kävelemään. Vaeltelin hyllyjen välillä polvenkorkuisena ja jonotin äidin kanssa suuren kirjakasan kanssa tiskillä. Iltasaduiksi luettiin suuria satukirjoja täynnä prinsessasatuja ja vanhoja kansantarinoita uudestaan ja uudestaan. Uusi maailma avautui, kun opin itse lukemaan.
Sain oman kirjastokortin ennen ensimmäiselle luokalle siirtymistä. Muutimme samoihin aikoihin kylän keskustaan, mikä tarkoitti ainoastaan lyhyttä kävelymatkaa kirjastoon. Lastenhyllyiltä siirryin vähitellen nuortenpuolelle, jonka syövereistä löysin Animorphs- ja Katja-sarjat, jotka sitten luin innokkaana monta kertaa.
Aloin lukemaan aikuistenosaston kirjoja yläkouluun siirryttyäni. Kirjojen runsaus hämmästytti aluksi, mutta opin etsimään mieluista luettavaa netin avulla. Innostuin rikos- ja salapoliisiromaaneista luultavasti äitini kautta. Luin paljon Agatha Christien ja Jo Nesbon kirjoja ja kummastakin heistä tuli nopeasti lempikirjailijoitani. Erilaisten ihmisten elämäkerrat löysivät myös lukulistalleni. Sitten juoksin pakoon ja Häkkipoika ovat nousseet suosikeikseni. Aikuistenosastolla oli enemmän vaihtoehtoja ja eri genrejä edustavien kirjojen lukeminen on antanut vaihtelua.
Kirjasto on aina ollut mukana elämässäni. Vanhempien lukuinto tarttui itseenikin nuorena ja olen kiitollinen siitä. Lukeminen innosti myös kirjoittamaan enemmän. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä enemmän aloin myös arvostamaan kirjoitustyyliä. Lukeminen on avannut uusia maailmoja.
Meri Moberg
Aleksanteri Kenan koulu, 9B-luokka
