Viimeinen erotus joulun alla,
Silbakurun aijalla,
kas siellähän outoja tapahtui.
Kirnussa kiiruhti tuhansia poroja,
seassa Korvatunturin tonttuja,
joukossa kuurapartaisten poromiesten.
Aijassa kaikui koparien nakse,
suopunki viuhui ja työ joutui.
Kiiruhti paikalle myös Jussa-tonttu poroelonkorjuuta katsomaan.
”Tuo tuossa se hyvä syömäporo on”,
tuumaa poromies harmaahapsi.
Niin osuu kuin malliksi nuoremmille,
vanhan miehen suopunki,
komean härkäporon sarviin.
”EI, EI SITÄ!”,
kiljaisee Jussa,
pukin vikkelin poronhoitaja.
-”Miksei”,
tokaisee mies.
-”No ekkö sinä sitä tunne?
Sehän on pukin keulaporo Nopsakopara”.
-”Ka niinpä onki, luottoporo kerrassaan.
sillähän on pukin piltta korvassaan.
Ei onneksi joutunut kuiviksi lihoiksi.”
Mitä siitäkin tullut ois,
jos pukin tärkein poro olis pois.
Eivät maailman lapset jouluna lahjoja saada vois.
-”Onneksi ehdin hätiin”,
huokaisi Jussa.
Nopsakopara pian valjaissa on,
pulkan suunta kohti kotitunturia.
Korvatunturi kuulee,
kotiovelle Jussa ajoissa ennättää.
Niin, ja kas kummaa,
tämähän oli se tumma.
Joulupukin kotiovi Korvatunturilla,
suojassa kaikkien katseilta.
Jouluseikkailu sai onnellisen lopun.
Joulupukin kaikki porot ovat koossa kotipalkisilla,
valmiina jouluaaton maailman valloitukseen.
Te pyöräilijät olette onnellisesti perillä Korvatunturilla ja ehditte parahiksi jouluksi kotiin äidin joulupuurolle.
Tuttua joululaulua siteeraten:
”Joulumaa on muutakin kuin pakkanen ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.”
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta
toivottavat Sompion kirjastotontut
