Kirjaston näyttelyssä oli runsaasti tietoa ongelmista, joita JSN on joutunut kohtaamaan. Silmiini kuitenkin pisti juttu rasismista ja sensuroinnista journalismissa, missä aihetta käsiteltiin sekä yleisön että median tekojen näkökulmasta. Törttöilyä on siis sattunut kummankin puolesta, mutta media on se, joka joutuu vastuuseen, sillä sen sivuilla esiintyvä materiaali on myös sen julkaisemaa sisältöä. Eli keskustelupalstojen kommenttikenttään lukijoiden jättämät asialliset ja myös sopimattomat viestit ovat median vastuulla. JSN on antanut vuonna 2011 ohjeen, jonka mukaan ”yleisön tuottaman aineiston” ei tarvitse noudattaa kaikkia Journalistin ohjeita, mutta toimituksella on velvollisuus poistaa sivuiltaan loukkaava sisältö saatuaan niistä tiedon. Tämä ohje jäi mietityttämään minua, sillä mielestäni medioiden pitäisi jo itsenäisesti pitää huoli yleisön asiattomien kommenttien poistosta ja tarvittaessa yrittää tehdä enemmänkin asian eteen. Ihmisarvoa loukkaavat ja halveksivat puheet eivät pitäisi olla sallittuja missään tapauksessa, mutta silti moni on oivaltanut, että netti on tällaiselle puuhalle mainio paikka. On harmillisen yleistä nähdä anonyymejä, tavoittelemattomissa olevia käyttäjiä, jotka viljelevät vihamielisyyttä. Olenkin sitä mieltä, että pelkästään median ei tulisi ottaa syitä niskoilleen vaan myös kirjoituksen jättäjän pitäisi ottaa kirjoituksistaan vastuuta vähintään ajatustasolla tilanteesta riippuen. JSN onkin antanut langettavan päätöksen mm. Etelä-Suomen Sanomille vuonna 2004 ja Iltalehdelle vuonna 2010 keskustelupalstojen kirjoitusten takia.
Toinen aihe, joka herätti minussa mietteitä oli yksityisyys. Median kohteita, kuten uutisissa, radiohaastatteluissa sekä TV-ohjelmissa esiintyviä henkilöitä suojellaan yksityisyyden suojalla. Sen tehtävänä on taata julkisuuden henkilöille sekä tavallisille ihmisillekin varmistus heidän yksityiselämän suojelusta. Aina sekään ei kuitenkaan riitä, joka on todettu useampaan otteeseen näiden viidenkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi vuonna 1972 monet suomalaiset tavoittanut Hymy-lehti julkaisi jutun, jossa väitettiin toimitusjohtajan sekä kansanedustajan alaikäisten tyttärien hankkivan rahaa huumeisiin kerjäämällä. Langettavan päätöksen saaneessa uutisessa mainittiin heidät nimiltä ja tytöistä oli myös jutussa kuvat. Uutinen vaikutti jo ensilukemalta kohtuuttomalta, eikä siis ollut ihme, että JSN katsoi väitteiden loukkaavan yksityisyyden suojaa. Vaikka olemme tottuneet siihen, että julkisuuden henkilöistä levitetään huhuja ja juoruja siellä täällä, tarvitsevat hekin yksityisyyttä samalla tavalla kuin tavalliset kansalaiset. Tuskin kukaan haluaisi tulla syytetyksi huumeiden käytöstä tai muusta verrattavissa olevasta asiasta sekä nähdä oman nimensä kuvan kera suositun lehden etukannessa.
Yksityisyyden kunnioittaminen onkin nykypäivänä jäänyt toissijalle houkuttelevan jutun julkaisun kanssa, jonka myötä erehdykset ja harhaanjohtavat huhut ovat yleistyneet. Tietenkin juttujen uskominen jää oman tulkinnan varaan, eikä varautunut suhtautuminen ole siis mitenkään pahasta tuoreimpia uutisia tarkastellessa.
Suvi Seipäjärvi, 8 lk, TET-harjoittelu Sodiksen kirjastossa viikolla 8.
Julkisen sanan neuvoston 50-v. juhlanäyttely oli Sodankylän kirjastossa 4.-23.2.2019.
