Enkeleillä on huumorintajua

Lorna Byrne, irlantilainen 66-vuotias rouva, on kirjoittanut jo useita kirjoja, vaikka hän osaa hädin tuskin lukea ja kirjoittaa. Lorna kertoo, että enkelit ovat olleet hänen opettajiaan ja seuralaisiaan lapsuudesta lähtien ja enkelit auttavat nytkin kirjojen kirjoitusprosessissa. Lornalla on dysleksia eli lukihäiriö, joka vaikeuttaa sekä lukemista että kirjoittamista. Lornan kouluaikana ei tätä ilmiötä tunnettu, joten hän ei siihen saanut mitään apua.

Jo lapsena Lorna sai kuulla hämmentävän asian enkeleiltä: hän tulisi aikuisena kirjoittamaan kirjoja. Se olisi hänen tehtävänsä, hänen pitäisi kertoa ihmisille elämästään ja yhteistyöstään enkeleiden kanssa. Nykytekniikka auttaa, Lorna puhuu tietokoneelle, joka muuntaa puheen tekstiksi. Enkelit ovat aina apuna, kun kirjailija on työssään. Enkelit myös huolehtivat, että ahkera työntekijä muistaa pitää teetaukoja kuten irlantilaiseen kulttuuriin kuuluu.

Nyt kirjoja on ilmestynyt jo useita ja lisää on tulossa. Pääviesti on, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli, joka ei jätä häntä hetkeksikään yksin ja ihmisillä on kuolematon sielu, jossa on jumalallinen kipinä. Jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas.

Lorna Byrnen kirjat ovat lukijalle hämmentävää ja myös riemastuttavaa luettavaa. Lorna kävelee joen rannalla ja hänen seurassaan on täydelliseen kalastusasuun pukeutunut vapaa kantava arkkienkeli Mikael. He keskustelevat, Mikael on yksi Lornan opettajista. Kun Lorna kulkee väkijoukossa kaupungin kadulla, hän näkee siellä kävelevät ihmiset ja heidän suojelusenkelinsä. Hän näkee, jos joku on murhemielellä ja suojelusenkeli tekee kaikkensa rohkaistakseen omaa suojattiaan. Lorna rukoilee aina apua tällaiselle ihmiselle.

Enkelit eivät kuitenkaan ole kuolemanvakavia harpunsoittajia, vaan Lornan mukaan he saavat hänet monesti nauramaan. Enkelit leikkivät lapsisuojattiensa kanssa ja matkivat heidän eleitään, juoksevat vaatteet hulmuten, ottavat palloa kiinni ja mitä ikinä leikeissä tapahtuukaan. Lorna keskustelee tyttärensä kanssa teepöydän ääressä, tytär on harmistunut ja motkottaa äidille, kun tietokone ei toimi. Tyttären suojelusenkeli istuu vieressä ja matkii tyttären kiukkua, repii hiuksiaan, jotka jäävät sojottamaan ylös. Kun Lorna kertoo asian tyttärelle, nauru karkottaa kiukun ja tietokonekin alkaa pian toimia.

Myös suomalaisilla on paljon enkelikokemuksia. Niitäkin on kerätty kirjoihin ja kansiin. Kokemukset ovat hyvin todellisia niiden kokijoille. Joku on kokenut pelastuneensa onnettomuudesta, toinen on saanut lohdutusta elämäänsä, kolmas on päässyt kuolemanpelosta.

Lukija ei voi muuta kuin todeta, että elämä on ihmeellistä!

Lorna Byrnen suomennetut kirjat, löytyvät kirjastosta henkilöhistoria-luokasta 99.1:
*Enkeleitä hiuksissani, 2009 Otava
*Portaat taivaaseen, 2011 Otava
*Toivon viesti enkeleiltä, 2012 Otava
*Toivon viesti enkeleiltä. Joulun erikoispainos, Otava 2013
*Taivaallinen rakkaus, Otava 2014
*Enkelten kosketus, Otava 2017

Tiina Heinänen

Mikä ihmeen MusaMok

Sodankylän kirjastossa juhlistettiin Aleksanteri Kenan koulun seiska C-luokkalaisten musavideoita torstaisena pakkasiltana. Maailman ensi-ilta veti tuvan täyteen sekä itse tekijöitä että muita kiinnostuneita. Mutta mitä MusaMok oikein tarkoittaa?

Äidinkielenopettaja Reetta Tätilä ja musiikinopettaja Heli Koivukangas ovat lähteneet toteuttamaan koulujen uuden opetussuunnitelman mukaista monialaista oppimiskokonaisuutta yhteistyössä Sompion kirjaston kanssa. Monialaisuus tarkoittaa kahden tai useamman oppiaineen yhteistyötä, jossa aihetta lähestytään useammasta näkökulmasta. Oppilailla oli kurssi nimeltään: Laululyriikoita satavuotiaasta Suomesta. Kuuden viikon aikana käytettiin äidinkielen ja musiikin oppitunnit tähän aiheeseen perehtymiseen ja siinä ajassa tehtiin myös musavideot.

Oppilaat ryhmäytyivät itsenäisesti ja valitsivat aiheen oman kiinnostuksensa mukaan. Aiheiksi valikoituivat sota, mielenterveysongelmat, ulkopuolisuus, muistot ja hitit. Musiikkikappaleet valikoituivat joko aiheen kautta tai sitten ensin oli kappale ja siitä saatiin aihe. Kirjasto auttoi tiedonhaussa.

Kun ryhmillä oli laulu selvillä, sen sanoitukseen sukellettiin syvälle ja tehtiin tarkkaa analyysiä. Laulujen sanat ja analyysit olivat tarjolla yleisölle monisteina ensi-illassa. Analyysin siivittäminä ryhmät suunnittelivat musavideot kappaleista ja kuvasivat ne. ”Oppilaat olivat motivoituneita ja perehtyminen näkyy videoissa. Ehdottoman hyvä toimintatapa.” kiittelee äidinkielen opettaja Reetta Tätilä ja kertoo että ensi lukuvuonna on tarkoitus tarjota vastaavaa valinnaisaineena.

Oppilaiden kommentteja olivat seuraavat: ”Vaati paljon suunnittelua.” Oli hauskaa, mutta vaativaa.” ”Editointi ja klippien säätäminen vaati kärsivällisyyttä, välillä meni hermo.”

Videoiden kesto oli noin 4-5 minuuttia. Mukana olivat Dingon kappale Levoton Tuhkimo, Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjala, Antti Tuiskun Jäljet ja Asteen kappale Laului ja arpii sekä Veteraanin iltahuuto. Levoton Tuhkimo- video sai eniten ääniä yleisöäänestyksessä, ja analysoijat sanovat monisteessa kappaleen teemasta, ”että ihmisen elämä ei voi olla hyvää saatikka onnellista ilman rakkautta, ystäviä tai läheisiä”. Muita nostoja laulujen sanoituksista ovat esimerkiksi: ”vaikka kuinka huonosti menee, aina on toivoa”, ”Suomi on kallis ja tärkeä maa” ja ”vastoinkäymisistä vahvistuu ja viisastuu”.

Tiina Heinänen

Ps. Kuvassa Reetta Tätilä ja 7C:n oppilaat, jotka tekivät Levoton Tuhkimo-videon sekä kirjastolta Hertta Alajärvi.