KESÄTÖISSÄ KIRJASTOSSA

Aloitin kesätyöni kirjastossa heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Olin aluksi hieman hukassa ja mietin, että mitähän tästäkin nyt oikein tulee. Kävelin tiskille ja ilmoitin olevani tulossa kirjastoon kesätöihin ja niin minut ohjattiin työhön.

Ensimmäinen työpäiväni kirjastossa kului CD-levyjen puhdistamiseen ja niitähän riitti, sillä olihan silloin maanantai. Keskityin pyyhkimään valtavaa CD-levy vuorta ja laittamaan niitä oikeisiin paikkoihin. Aluksi se oli hidasta ja hieman haparoivaa, sillä CD-levyjen pyyhkiminen ja niiden paikoilleen laittaminen oli minulle uusi juttu, eikä sen takia paikkoja tahtonut ensin löytyä levyille. Jonkin aikaa levyjä pyyhkiessäni homma alkoi sujumaan ja levyjen oikeat paikat löytyivät.

Päivät lähtivät etenemään nopeasti, aluksi en edes huomannut ajan kulua, sillä opin joka päivä uutta. Opin laittamaan kirjat oikeille paikoille hyllyyn ja hyllyttämistä minä olen tehnyt suurimman ajan työajastani. Minut opetettiin myös päällystämään kirjoja, aluksi ajattelin ettei kirjojen päällystämisestä tulisi mitään, sillä kerran päällystin englannin työkirjani ja se vähän kärsi. Se näytti enemmän siltä, että se olisi jäänyt rekan alle 16 kertaa kuin että se olisi uusi ja hienosti päällystetty kestämään. Yllätin kuitenkin itseni, kirjat jotka päällystin olivat kuitenkin hienoja ja niiden pinta oli tasainen.

Opin myös miten kirjat poistetaan kirjasto käytöstä. Poistin myös kirjoja runsaasti ja se oli suht hauskaa puuhaa. Tarrat vaan pois ja naps ’’POISTETTU’’ leima tarran tilalle. Kirjoja poistellessa aika ihan juoksi ja pian pääsinkin jo kotia.

Valokuvaamisen harrastajana sain myös ottaa kirjastosta runsaasti kuvia. Siinä se aika vasta riensikin, sillä kuvaaminen on minulle todella mielekästä puuhaa, eikä kameran kanssa aikaa viettämällä huomaa edes ajan kulua. Nyt kuitenkin työpäiväni ovat lopullaan ja mietin minne se kaikki aika kului. Ihmiset ovat täällä mukavia ja mukavassa seurassa se aikakin kuluu nopeasti.

Minttu S. kuittaa ja kiittää

"ONPA TÄÄLLÄ KOTOISAA!"

Näin myhäilee miesasiakas ja istahtaa sohvalle. Ison kassin täynnä vastalainattuja kirjoja hän nostaa eteensä pöydälle.

Olen samaa mieltä asiakkaan kanssa. Kirjastossa toteutetut isot muutokset ovat onnistuneet ja idea tilojen toiminnallisuuden tehostamisesta on toteutunut.

Lehtisali siirrettiin uuteen valoisaan paikkaan (entinen muinainen käsikirjasto). Samalla lehtisalista saatiin itsepalvelukäyttöön soveltuva tila. Nyt asiakas pääsee omalla sähköisellä avaimella viikon jokaisena päivänä lukemaan lehtiä kello 7 ja 22 välillä. Lehtisali erotetaan muusta kirjastotilasta alas laskettavilla rullakoilla. Kirjastotilan puolella on hälytykset päällä kirjaston ollessa kiinni, mutta lehtisalissa vasta klo 22 alkaen.

Tila, josta lehtisali siirtyi pois, muuttui kaikkien kuntalaisten käytössä olevaksi kokoustilaksi. Jee! Ääntä eristävä siirtoseinä eristää tilan kirjastosalista ja sähkölukolla varustettu ovi avautuu sähköisen avaimen haltijalle.

Kokoustila on monikäyttöinen. Kun ovet on vedetty seinän vierelle, avautuu iso tila vaikkapa suurempaa yleisötilaisuutta varten.

Jos ovet asetellaan osittain seiniksi, tulee tilasta intiimimpi mutta ei suljettu. Kirjaston Kirjakahvila -tilaisuudet pidetään usein tässä "puoliväli" tilassa. silloin on helppoa lisätä tuoleja uusille tulijoille.

Kun tarvitaan oma hiljainen, rauhallinen tila, suljetaan ovet kokonaan. Tila on sopiva maksimissaan viidelletoista kokoustajalle. Kokoustila on varustettu dokumenttikameralla, dataprojektorilla, kannettavalla tietokoneella sekä DVD-soittimella.

Kokoustila on tärkeä myös kirjaston henkilökunnalle omien kokousten ja koulutusten pitopaikkana.

Tilamuutoksista tulee asiakkailta jatkuvasti kiittävää palautetta. Harva se päivä tulee itsekin jupistua, että Onpa kotoisaa :)

Tiina

KORVATUNTURIN LAINAUSASEMALLA TAPAHTUU!

Kyläkirjastomme Martin kylässä on pientäkin pienempi, komeasta nimestään huolimatta. Voidaan sanoa että kyseessä on Joulupukin kotikirjasto jolla on kunniakas menneisyys. Juuret ulottuvat aina kansakoulutoiminnan aloittamisen aikoihin asti, siis 1920-luvulle. Kunnallinen kirjastotoiminta alkoi sotien jälkeen 1940- luvun lopulla. Lainasto kuten ennen sanottiin, sijaitsi vuoroin koululla, vuoroin kodeissa ja nykyään entisen koulun räystään alla, Korvatunturin Lomakeitaan vintillä.

Kokoelma ja valikoiman laajuus ovat eläneet vuosien varrella tilojen koon mukaan. Nykyään aineistoa on noin 1500 nidettä (etupäässä kirjoja, lehtiä, kysynnän mukaan filmejä ja äänikirjoja). Saatavilla, viiveellä kylläkin, on mikä tahansa aineisto mitä kirjastoista Suomessa on saatavilla. Ei siis mikään pieni määrä! Käytettävissä on myös netti kaikkine kirjastopalveluineen (tiedonhaku, omien tietojen selailu jne.).


MIKÄ TAPAHTUMA?

Torstaina 28.6. järjestettiin LukuInto-tempaus Korvatunturin Lomakeitaan tiloissa, lainausaseman alakerrassa – oiva paikka muuten tilaisuudelle kuin tilaisuudelle. Tempaus oli osa valtakunnallista LukuInto- kampanjaa. Sitä varten oli kokoelmaa uudistettu aika paljon, lastenkirjahyllyt lähes kokonaan.

Pidimme oikein pannukakkukestit mansikkahillon kera. Vieraaksi pyysimme pyöräilevän rovasti Veikko Lindberg (kotoisasti Limperi) ja lasten huviksi Pelle Pirteän. Tavoitteena oli houkutella myös kylän uusia asukkaita ja mökkiläisiä kyläkirjastomme asiakkaiksi.

Limperi saapui paikalle aiheensa mukaisesti- polkupyörällä, kertoakseen kaikelle kansalle viime suven pitkästä pyöräretkestään Sausta Jokelaan ja reissun synnyttämästä kirjasta Unelmat vahvistavat sydäntä: polkupyörällä Savukoskelta Tuusulan rantatielle.
Limperi otti yleisönsä tyylilleen ominaisella tavalla, selväsanaisella kerronnalla. Esitteli ensin pyöräilyvarusteensa pöksyjä myöten ja kertoili sitten retkensä eri vaiheista iloineen ja tuskineen. Reissun keskeyttäminenkin oli käynyt mielessä matkan varrella mutta taival kuitenkin jatkui perille asti.
Parasta reissulla oli ollut perille pääsy ja sen antama euforinen tunne: ”Mä tein sen!”
Kirjan tekemisestä Limperi sanoi: ”Oli kuin olisin polkenut saman matkan uudelleen: Samat tuskat, samat ilot, samat fiilikset”.
Hän kertoi myös kirjansa kuvista joista useimmat oli valinnut jonkin historiallisen tapahtuman perusteella.

Samaan aikaan talon toisessa päässä Mukkavaaran ikioma Pelle Pirteä leikitti paria tenavaa. Ohjelmassa oli myös värikkäillä keiloilla jongleerausta. Useampikin oli pikku ihminen olisi mukaan sopinut!
Yllätyslahjaksi pikku asiakkaillemme annoimme Tatun ja Patun oudot aakkoset. Tarjolla oli myös yllätyspusseja joissa oli muutama poistettu lasten kuvakirja.

Tapahtuman aikana oli pieni kirjastoaiheinen visailu jonka palkintoina arvoimme Sompion kirjaston tuotepaketteja. Onnettarina toimivat tapahtuman nuorimmat osanottajat.
Ilta oli mukava ja tarjotut eväät maistuivat hyvin. Yksi rouva totesinkin lähtiessään: ”Olipa mukava ilta ja piristi kovasti mieltä kun tällä kylällä ei juuri koskaan tapahdu mitään. Näitä pitäisi järjestää useammin.”
Niin ja lainauksia kertyi mukava määrä illan aikana.

Heli -kiertävä kirjastolainen