Poroerotus Korvatunturin mailla

Viimeinen erotus joulun alla,
Silbakurun aijalla,
kas siellähän outoja tapahtui.

Kirnussa kiiruhti tuhansia poroja,
seassa Korvatunturin tonttuja,
joukossa kuurapartaisten poromiesten.
Aijassa kaikui koparien nakse,
suopunki viuhui ja työ joutui.

Kiiruhti paikalle myös Jussa-tonttu poroelonkorjuuta katsomaan.

”Tuo tuossa se hyvä syömäporo on”,
tuumaa poromies harmaahapsi.
Niin osuu kuin malliksi nuoremmille,
vanhan miehen suopunki,
komean härkäporon sarviin.

”EI, EI SITÄ!”,
kiljaisee Jussa,
pukin vikkelin poronhoitaja.
-”Miksei”,
tokaisee mies.
-”No ekkö sinä sitä tunne?
Sehän on pukin keulaporo Nopsakopara”.

-”Ka niinpä onki, luottoporo kerrassaan.
sillähän on pukin piltta korvassaan.
Ei onneksi joutunut kuiviksi lihoiksi.”

Mitä siitäkin tullut ois,
jos pukin tärkein poro olis pois.
Eivät maailman lapset jouluna lahjoja saada vois.
-”Onneksi ehdin hätiin”,
huokaisi Jussa.

Nopsakopara pian valjaissa on,
pulkan suunta kohti kotitunturia.
Korvatunturi kuulee,
kotiovelle Jussa ajoissa ennättää.

Niin, ja kas kummaa,
tämähän oli se tumma.
Joulupukin kotiovi Korvatunturilla,
suojassa kaikkien katseilta.


Jouluseikkailu sai onnellisen lopun.
Joulupukin kaikki porot ovat koossa kotipalkisilla,
valmiina jouluaaton maailman valloitukseen.
Te pyöräilijät olette onnellisesti perillä Korvatunturilla ja ehditte parahiksi jouluksi kotiin äidin joulupuurolle.
Tuttua joululaulua siteeraten:
”Joulumaa on muutakin kuin pakkanen ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.”

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta
toivottavat Sompion kirjastotontut

#Lukuliike: Lukutaito on välttämättömyys ja ilo

Suomalaiset osaavat lukea. Hyvä lukutaito antaa meille mahdollisuuden ymmärtää oman yhteiskuntamme toimintaa ja kyvyn osallistua siihen. Kun osaan lukea ja ymmärrän lukemani, pystyn pitämään puoleni, eikä minua päästä petkuttamaan. Lukutaito on perusta sivistykselle. Lukutaito antaa minulle paljon elämyksiä, kaunokirjallisuuden kautta voin kokea monenlaisia kohtaloita ja ymmärrykseni maailmasta ja sen monimuotoisuudesta kasvaa.

Suomalaislasten lukutaito on ollut kirkasta huippua kansainvälisessä vertailussa. Ollut? Vuosituhannen alussa kyllä, mutta pudotus mittausluvuissa on herättänyt opetus- ja kulttuuriministeriön. Jotakin pitäisi tehdä! Ministeriö asetti syksyllä 2017 Lukutaitofoorumin, jossa alan asiantuntijat miettivät tilannetta. Foorumi on nyt mietinnän jälkeen lanseerannut Lukuliikkeen ja muotoillut lasten ja nuorten lukutaidon kehittämisen suuntaviivat. Nämä asiat löytyvät www.lukuliike.fi –sivulta.

Mitä me jokainen voimme tehdä? Esimerkki on tärkeä. Kun isä tai äiti lukee kotona, hän antaa lapsilleen lukemiseen suuntaviivan: lukeminen kuuluu elämään, siihen kannattaa panostaa, se on hyväksi ja suositeltavaa. Tutkimuksissa on todettu, että kotikirjaston olemassaolo vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen jo siinä vaiheessa, kun lapsi ei edes osaa vielä itse lukea. Edelleen tutkimusten mukaan lukeminen vähentää stressiä, suojelee aivoja muistisairauksilta ja parantaa kykyämme ymmärtää muita ihmisiä.

Ääneen lukeminen pienelle lapselle on lähtökohta. Iltasatu. Aamusatu. Ja lukuhetkiä pitkin päivää. Kuunteleminen kehittää lukemaan oppimista ja keskittymiskykyä. Pienen muisti saa myös harjoitusta. Lukija kuulee kohta, että ei se noin mennyt, jos vahingossa jää lause välistä. Lapselle voi lukea tai kertoa tarinoita jo, kun hän on vielä vatsan asukas. Eikä ääneen lukemista tarvitse lopettaa siihen kun lapsi oppii itse lukemaan. Yhteiset lukuhetket ovat läheisyyttä ja lukija voikin olla hän, joka on vasta taidon oppinut.

Myös aikuisten tai koko perheen kesken yhteiset lukutuokiot voivat yhdistää ja lähentää. Mitä jos joululahjaksi ystävälle lähtisikin lahjakortti: Luen sinulle ääneen toivomasi kirjan. Kirjan voi sitten ostaa kirjakaupasta tai lainata kirjastosta.

Kirjasto on lukemisen aarreaitta. Tervetuloa 

Tiina

Kiitos osallistumisesta asiakaskyselyyn!

Viime keväänä järjestettiin kirjastojen valtakunnallinen asiakaskysely. Saimme Sodankylässä 37 vastausta. Palautteessa tuli paljon kiitosta ja myös toivomuksia. Kyselyssä kysyttiin asioita, joihin asiakkaat eivät ole tyytyväisiä. Vastaan tässä niissä vastauksissa esiin nousseisiin asioihin.

Tekniset ongelmat vähän harmittavat.
-Tekniset ongelmat pyritään saamaan kuntoon mahdollisimman pian, kun niitä ilmenee. Siinä meillä on apuna ja palveluntuottajana Solinum Oy.

Kirjoja liian vähän, jouduin jonottamaan yli puoli vuotta uusia kirjoja.
-Lapin kirjastoilla on tätä nykyä yhteinen varausjono ja koska yli kahdenkymmenen kirjaston kokoelma vastaa asiakkaiden tarpeisiin, kirjat kiertävät hyvin. Kannattaa siis tehdä varaus haluamaansa teokseen joko itse nettikirjastossa tai sitten pyytää virkailijaa tekemään varaus kirjaston tiskillä tai puhelimitse tai sähköpostilla. Varaaminen on maksutonta omasta ja Lapin kirjastoista. Pitkä odotusaika saattaa johtua siitä, että kirja ei ilmestykään ajallaan. Varauksen voi tehdä heti, kun teos näkyy kirjaston hankinnassa.

Kirjailijavieraita käy todella harvoin. Syynä varmaan välimatkat ja kustannukset. Jos edes kerran vuodessa joku tunnettu kirjailija kävisi kertomassa kuulumisiaan.
-Tähän täytyy vastata, että Sompion kirjastolla käy kirjailijavieraita melko usein. Harmillista, että asiakas ei ole huomannut näitä tapahtumia. Kirjastossa järjestetään Kirjakahvila-tapahtuma kerran kuukaudessa talviaikana syyskuusta huhtikuuhun. Usein vieraana on kirjailija. Viimeksi syyskuun alussa meillä vieraili saamelaiskirjailija Niilo Aikio ja kuvittaja Marketta Nilsen. Ja loppukuusta saimme kuulla tietokirjailija, professori emeritus Arvo Myllymäkeä, joka kertoi uusimmasta Uuno Hannulaa käsittelevästä kirjastaan. Tiistaina 30.10. on tulossa vieraaksi vaelluskirjailija Harri Ahonen. Viime vuonna meillä vieraili esimerkiksi dekkaristi Tapani Bagge ja kirjailija Katri Tapola. Kirjaston tapahtumista tiedotetaan kirjaston netti- ja facebooksivuilla, kunnan tapahtumakalenterissa, paikallislehti Sompiossa ja monessa muussa paikassa. Lämpimästi tervetuloa!

Liian vähän blu-ray levyjä, uutta musiikkia ja elokuvia.
-Kirjastoon ei hankita blu-ray levyjä, koska määrärahat ovat tiukat ja kaikilla asiakkailla ei ole laitetta, jolla katsoa näitä levyjä. Elokuva-valikoima on melko laaja ja sitä täydentää Lapin muiden kirjastojen kokoelmat samoin kuin musiikkikokoelmaa. Asiakkaat voivat esittää hankintatoiveita kirjastolle.

Nastakengillä ei saa mennä.
-Nastakengät vaurioittavat lattiaa, niitä ei ole tarkoitettu sisätiloihin. Tämä pätee myös muualla kuin kirjastossa.

Lisäksi toivottiin, että kirjat olisi jaoteltu aihepiirin mukaan. Tällä hetkellä meillä on erilliset merkityt kokoelmat dekkareita, eräkirjoja, sotakirjoja, huumoria ja novellit. Fantasiakirjoja on merkitty, samoin romantiikkaa, mutta nämä genret ovat muun kokoelman sisällä. Ne tunnistaa F ja R merkeistä.

Ruotsinkielisiä lastenkirjoja toivottiin lisää. Parkkipaikalla koettiin hankaluuksia, vammaisille tarkoitetut paikat ovat usein varattuja ja muutenkin parkkipaikka on usein täynnä. Kirjastossa on asiakastietokoneiden lisäksi myös tiedonhakukoneita, joilla voi etsiä kirjaston aineistoa itsenäisesti. Nykyään meillä on myös lainausautomaatti, Näpsä, jolla voi itse lainata.

Kaikki kirjastoa koskevat toiveet ja risut ja ruusut voi tulla rohkeasti kertomaan kirjaston henkilökunnalle. Kirjasto on kaikkia kuntalaisia varten.

Nähdään kirjastossa
Tiina Heinänen

Alisa, Väylän tytär

Ritva-Elina Pylväksen kirja Alisa, Väylän tytär (Väyläkirjat) on yksi teos lukuisassa lappilaisten kirjojen joukossa, jotka ovat Lappi-kirjallisuuspalkintoraadin luettavina. Vuosien 2017 ja 2018 (sekä 2016 marras-joulukuun) lappilaiset tai lappilaislähtöisten tekijöiden kaunokirjalliset teokset ovat mukana jaettaessa seuraavaa palkintoa 8.2.2019 Torniossa. Tiedossa on jälleen yleisöäänestys, kun palkintofinalistit sekä lopullinen valitsija julkaistaan itsenäisyyspäivän tienoilla tänä vuonna.

Pylväksen kirja vie lukijan 1800-luvun elämään Väylän varrelle, sen molemmille rannoille. Alisan mukana lähdetään Alatorniolta Ala-Vojakkalaan ja siitä lopulta Kolarin Kelloniemeen. Nuoren tytön elämä ei ole helppoa, jo kahdentoista vuoden iässä pitää lähteä kauas vieraaseen taloon piikomaan, kun isä kuolee ja äiti joutuu pois perheen pikkuisesta asumuksesta. Piika pärjää, kun on ahkera ja tunnollinen. Mutta kun koittaa kesä ja tummat silmät viettelevät alkaa vielä ankarampi arki. Vatsa kasvaa ja ensimmäinen lapsi syntyy maailmaan. Yksinäisen äidin osa on karu.

Pylväs käyttää kirjassaan taitavasti ja elävästi tornionlaaksolaista murretta. Tarina kulkee muutenkin jouhevasti ja loogisesti. Kirjoittaja on lähtenyt kirjassa selvittämään oman kotipaikkansa pihapiirissä olleen haudan arvoitusta. Hauta on ollut pelottava ja se vaatii selitystä vielä vuosien jälkeenkin. On tapahtunut raaka murha, jossa uhrin jalat on sahattu poikki, jotta ruumis mahtuisi kuljetusahkioon. Murhan historia selviää asiakirjalähteistä, mutta se ei selitä outoa hautaa omassa lapsuusajan pihapiirissä. Ehkä Pylväs kirjoittaa vielä lisää saadakseen haudan salaisuuden päivän valoon.

Alisan tarinaan kuuluvat eeliäiset, jotka kertovat vieraiden tulosta ja ennustavat tulevia tapahtumia. Eeliäinen voi tulla valveilla tai unessa. Sen viestiä on hyvä kuunnella. Tarinassa eletään myös Lars Leevin aikaa. Palava saarnaaja saa ihmisiä uusiin ajatuksiin ja ruustinna Briitta-Kaisa ruokkii tarvitsevia Pajalan pappilassa kahdesti viikossa. Alisalla on monta myllerrystä elämässään, mutta hän elää pitkään ja lopulta seesteisesti.

Kirjan henkilöillä on vastineet todellisuudessa, mutta kirjailija on käyttänyt luovaa vapautta tarinaa kertoessaan.
Lapin kirjastoissa on kesän ja syksyn aikana kirjanäyttelyitä lappilaisista kirjoista, jotka ovat mukana Lappi-kirjallisuuspalkintokisassa. Niitä kannattaa lainata kotiin luettaviksi!

Tiina

Monimerkityksellinen muumimuki

Muumimukien suosio on kiehtonut minua vuodesta 2014 lähtien. Tuolloin vietettiin Tove100-juhlavuotta, koska muumien äidin Tove Janssonin syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Vuosi jäi mieleeni ennen kaikkea monien uusien muumiaiheisten tuotteiden syntymävuotena. Tuona vuonna ja sitä seuraavina vuosina muumituotteita on ollut tarjolla PALJON. Myös muumimukeissa vuosi oli näkyvästi esillä, koska myyntiin tuli keräilyharvinaisuudeksi muotoutunut Toven juhla -muki. Tämä muki tunnetaan luultavasti paremmin Rillimukina joka kuudennen mukin sisäpuolella roikkuvien pienten silmälasien mukaan.

Sattumoisin vuoden 2014 lopulla aloitin toisen opiskeluvuoteni Oulun yliopistossa pääaineenani kulttuuriantropologia ja pohdiskelin alemman korkeakoulututkintoni päättävän tutkielman aihetta. Muumien kuvat silmissäni pyörien mietin muumituotteiden suosion syitä, mistä johtuen niiden tuottaminen on taloudellisesti kannattavaa. Muumi myy – mutta miksi? Tartuinkin muumituotteisiin kandidaatin tutkielmani aiheena siksi, että halusin aloittaa tämän muumimysteerin setvimisen.

Hyvin pian ajatukseni kääntyivät erilaisiin kulttuurisiin merkityksiin, joita muumituotteisiin liitetään ja jotka selittävät niiden suosiota. Kandidaatintutkielmani oli kuitenkin niin suppea työ, etten päässyt suosiosta perille tarpeeksi syvällisesti sen puitteissa. Onnekseni valmistuttuani humanististen tieteiden kandidaatiksi jatkoin opintojani kohti filosofian maisterin tutkintoa. Tässä ylemmässä korkeakoulututkinnossa, jota olen parhaillaan viimeistelemässä, minulle tarjoutui uusi mahdollisuus palata muumien maailmaan. Jatkoin muumituotteiden merkityksellisyyden tutkimista pro gradu -tutkielmassani rajaten tutkimukseni ainoastaan muumimukeihin.

Kulttuuriset merkitykset ovat kuin Rillimukin silmälasien linssit, joiden kautta maailma voi näyttäytyä erilaisilla tavoilla. Muumimuki.fi -internetsivun mukaan Toven juhla -mukin silmälasit saavat inspiraationsa Tove Janssonin muumikirjasta Vaarallinen matka. Tarinassa Susanna kadottaa silmälasinsa, mutta löytää onnekseen tilalle uudet lasit. Pian hän kuitenkin huomaa, että nämä uudet silmälasit eivät näytä maailmaa samanlaisena kuin kadonneet lasit. Kulttuuriset merkitykset ovat kuin Susannan silmälasit: monimerkityksellisiä, muuttuvia ja kontekstisidonnaisia. Merkitykset ovat ihmisen häntä ympäröivän maailman tulkitsemisen väline, koska todellisuus näyttäytyy hänelle aina jonkin linssin kautta tulkittuna. Ne ovat ihmisen arvomaailmaan nojaavia merkityksiä, arvojen muodostamassa kotelossa säilytettävät silmälasit.

Tekemieni muumimukien keräilijöiden haastattelujen perusteella näyttää siltä, että muumimukien suosio perustuu niiden monimerkityksellisyyteen. Muumimukit koetaan tärkeiksi omaan elämänhistoriaan liittyvien tekijöiden, kuten esimerkiksi mukeihin liittyvien muistojen ja niihin liitetyn nostalgian seurauksena. Toisaalta mukeilla on myös vahva sosiaalinen ulottuvuus, niiden asettuessa esimerkiksi ihmisten välisessä kommunikaatiossa ilmentämään kulttuurisesti niihin miellettyjä asioita. Pro gradu -tutkielmani valmistuu syksyllä, jolloin saan puhdistettua silmälasini kunnolla ja näen viimein selkeästi muumimukien suosion mahdollistavat tekijät.

Salla Korvanen
Kirjastoharjoittelua Sodankylän kirjastossa kesä-heinäkuun 2018 suorittava kulttuuriantropologian opiskelija

Aate-dokumentin ensi-esitys!

Sunnuntaina 10.6.2018 klo 13.00-13.30 Sodankylän kunnanviraston valtuustosalissa saa ensi-esityksensä dokumenttielokuva taiteilija Erkki ”Aate” Alajärvestä. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita katsomaan dokumenttia!

Viisi vuotta sitten keväällä 2013 Aate istuu omassa valtakunnassaan, omassa ateljeessaan ja juttelee, muistelee. Työhuone on täynnä materiaaleja, valmiita töitä, jos jotakin. Siinä keskellä taiteilija on elävänä, omana itsenään. Puhe soljuu, tarina seuraa toistaan. Väliin naurattaa, väliin virnistyttää.

Edessäni istuu hämmästyttävä mies! Taiteilija. Kirjailija. Urheilija. Painija. Kuvanveistäjä. Lavastaja. Runoilija. Piirtäjä. Hetkinen, montako miestä edessäni istuu? Siis yksi ja sama mies. Kyllä. Samassa persoonassa tietenkin vielä paljon muutakin: isä, aviomies, ystävä jne.

Meitä on Aaten työhuoneella iso joukko ihmisiä, kameroita, valoja ja mikkejä. On menossa Aate-dokumentin kuvaukset. Mediapajan mainiot Marko Keinonen ja Jari Eero assistentteineen vastaavat kuvauksesta ja äänityksestä. Koko homman ohjaajana puolestaan häärää Anu Uimaniemi. Minä olen tuottajan edustaja ja juuri nyt tärkeässä tehtävässä, lisävalolähteen pitelijänä aivan Aatea vastapäätä.

Sompion kirjasto on tuottanut haastatteludokumentit paikallisista kirjailijoista Anna-Liisa ja Veikko Haakanasta. Kirjailijahaastattelut tehtiin vuonna 2012 ja dokumentit saivat ensi-esityksensä vuoden 2013 alussa. Kirjasto jatkoi dokumenttisarjaa saman vuoden keväällä kuvaamalla materiaalia Erkki Alajärvi eli Aate-dokumenttiin. Dokumentin valmistuminen viivästyi monista eri syistä. Mutta nyt dokumentin ohjaaja ja editoija Anu Uimaniemi on saanut dokumentin valmiiksi! Ja me kaikki pääsemme katsomaan ja kuulemaan, mitä Aatella on sanottavaa.

Kutsun teidät kaikki Aate-dokumenttielokuvan ensi-esitykseen su 10.6. klo 13.00-13.30 Sodankylän kunnanviraston valtuustosaliin. Olette lämpimästi tervetulleita!

Taiteilija Erkki Alajärven muistonäyttely avautuu samoin sunnuntaina 10.6. klo 14.00 osoitteessa Jäämerentie 15, 2krs. Näyttely on avoinna 10.6.-29.7. ti-su klo 12-19. Avoinna myös ma 11.6. Näyttelyn järjestää Sodankylän Kulttuuri ry ja sen on koonnut taidemaalari Helena Junttila.

Tiina Heinänen

Suomen Kalakirjasto

Ikuisuuskysymys on mitä kokoelmille tapahtuu keräilijän kuollessa. Varsinkin isot kirjakokoelmat ovat hankalia siirrettäviksi seuraavalle sukupolvelle, jos luontaista kiinnostusta kirjojen keräilyyn ei ole. Tilaa vievinä niitä ei ole mahdollisuutta sijoittaa jälkipolvien asuntoihin, näinpä kokoelmat usein täytyy myydä eteenpäin moneen eri paikkaan, vaikka kokoelma on kuitenkin aina arvokkaampi kuin kirjat yksittäin. Usein myös kokoelman kulttuurinen arvo on huomattavasti suurempi kuin sen rahallinen arvo.

Mitä isompi ja täydellisempi kokoelma on, sitä harmillisempi tällaisen kokoelman hajoaminen on. Hyvän kirjakokoelman kartuttamiseen menee usein ainakin yksi sukupolvi. Viestikapulan viejää sukupolvien yli harvoin löytyy, vaikka näin kokoelma täydentyisi ja siitä tulisi merkittävä muistijälki siitä genrestä, jota kokoelma käsittää.

Oma kirjastoni koostuu kalakirjoista. Olen pyrkinyt ostamaan järjestelmällisesti kaikki vanhat kalakirjat, jotka minulta puuttuu. Aluksi se tuntui taloudellisesti mahdottomalta, ja olikin välillä sitä, mutta pikku hiljaa olen tullut tilanteeseen, että niitä puuttuvia vanhoja kalakirjoja on niin vähän tarjolla, että olen pääsääntöisesti pystynyt ne ostamaan. Nyt kokoelma alkaa olla sen kokoinen, että sen hajottaminen tuntuu vastenmieliseltä.

Vanhat kalakirjat ovat säilyneet näihin päiviin asti valtion tutkimuslaitosten ja yliopistojen kirjastoissa. Nyt valtion tutkimuslaitokset ovat hävittäneet kirjastonsa lähes kokonaan ja paineet yliopistojen kirjastojen supistamiseen lisääntyvät koko ajan. Kansalliskirjastolla on oma merkittävä tehtävänsä, mutta senkin toimintamahdollisuudet ovat rajalliset. Tästä johtuen yksityisten keräilijöiden merkitys kulttuurin siirtämisessä seuraavalle sukupolvelle on kasvanut merkittävästi.

Hallussani on yksi Suomen kattavimmista kala/kalastus-aiheisista julkaisukokoelmista. Kokoelma käsittää suomalaista kalakirjallisuutta vuodesta 1730 aina nykyvuosiin asti. Julkaisuja on yli 200 metriä ja kokoelma karttuu vuosittain. Mukana on myös melkein kaikki Suomessa ilmestyneet kala-alan lehdet, vanhimmat 1800-luvulta. Lisäksi kokoelmaan kuuluvat myös uudemmat, lähes kaikki aina 2000-luvulle asti, ilmestyneet suomalaiset kalakirjat ja lehdet. Kokoelma sisältää myös suuren määrän vanhempaa ruotsalaista (1700- ja 1800-luvun) kalakirjallisuutta, sekä englanninkielisiä kalastuskirjallisuuden klassikoita ensipainoksina. Kokoelman vanhimmat julkaisut ovat 1600-luvulta.

Oma kalakirjasto?

Haaveeni on perustaa oma kalakirjasto, eli rakentaa kirjoille oma koti. Näin kirjat saisivat olla yhdessä paikassa eivätkä olisi jälkipolvien tiellä. Kirjastona ne säilyvät helpommin seuraavan sukupolven yli, ehkä jopa hiukan täydentyenkin. Tämä haave on toteutumassa. Vuosien 2017- 2018 aikana valmistuu Suomen Kalakirjasto. Kirjasto sijaitsee Muoniossa Keimiöniemen kalakenttiä vastapäätä, joten kalastushistoriaa riittää ympäristössäkin. Suunnitelma oli tarkoitus toteuttaa reilun kymmenen vuoden päästä, jolloin oma työurani saavuttaa eläkepisteen. Uutta tuulta hanke sai siipiensä alle, kun ”Suomen Kalakirjasto” valittiin Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017-ohjelmaan.

Suomen Kalakirjastolle on vuokrattu tontti 25-vuodeksi Muoniosta Jerisjärven rannalta. Kirjasto- rakennuksessa on majoitustilaa (tupakeittiö + 2 makuuhuonetta + wc), jota on tarkoitus vuokrata kirjastossa pidempiä aikoja työskenteleville tutkijoille, keräilijöille tai väitöskirjantekijöille. Rakennustyöt ovat edenneet hyvin ja kalakirjastoon on jo siirretty ensimmäiset kirjat. Kirjaston avajaiset pidetään tulevana kesänä, ajankohta selviää myöhemmin. Kokoelma on osa yhteistä kulttuuriperintöä ja se saadaan kirjastorakennuksen myötä entistä laajempaan käyttöön.

Ari Savikko

Ari oli Sodankylän kirjastossa Kirjakahvila-vieraana ti 17.4.2018 kertomassa Kalakirjastosta. Tämä kirjoitus julkaistiin Sompio-lehdessä Raatia Sompion kirjastosta-palstalla 11.4.2018.

Enkeleillä on huumorintajua

Lorna Byrne, irlantilainen 66-vuotias rouva, on kirjoittanut jo useita kirjoja, vaikka hän osaa hädin tuskin lukea ja kirjoittaa. Lorna kertoo, että enkelit ovat olleet hänen opettajiaan ja seuralaisiaan lapsuudesta lähtien ja enkelit auttavat nytkin kirjojen kirjoitusprosessissa. Lornalla on dysleksia eli lukihäiriö, joka vaikeuttaa sekä lukemista että kirjoittamista. Lornan kouluaikana ei tätä ilmiötä tunnettu, joten hän ei siihen saanut mitään apua.

Jo lapsena Lorna sai kuulla hämmentävän asian enkeleiltä: hän tulisi aikuisena kirjoittamaan kirjoja. Se olisi hänen tehtävänsä, hänen pitäisi kertoa ihmisille elämästään ja yhteistyöstään enkeleiden kanssa. Nykytekniikka auttaa, Lorna puhuu tietokoneelle, joka muuntaa puheen tekstiksi. Enkelit ovat aina apuna, kun kirjailija on työssään. Enkelit myös huolehtivat, että ahkera työntekijä muistaa pitää teetaukoja kuten irlantilaiseen kulttuuriin kuuluu.

Nyt kirjoja on ilmestynyt jo useita ja lisää on tulossa. Pääviesti on, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli, joka ei jätä häntä hetkeksikään yksin ja ihmisillä on kuolematon sielu, jossa on jumalallinen kipinä. Jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas.

Lorna Byrnen kirjat ovat lukijalle hämmentävää ja myös riemastuttavaa luettavaa. Lorna kävelee joen rannalla ja hänen seurassaan on täydelliseen kalastusasuun pukeutunut vapaa kantava arkkienkeli Mikael. He keskustelevat, Mikael on yksi Lornan opettajista. Kun Lorna kulkee väkijoukossa kaupungin kadulla, hän näkee siellä kävelevät ihmiset ja heidän suojelusenkelinsä. Hän näkee, jos joku on murhemielellä ja suojelusenkeli tekee kaikkensa rohkaistakseen omaa suojattiaan. Lorna rukoilee aina apua tällaiselle ihmiselle.

Enkelit eivät kuitenkaan ole kuolemanvakavia harpunsoittajia, vaan Lornan mukaan he saavat hänet monesti nauramaan. Enkelit leikkivät lapsisuojattiensa kanssa ja matkivat heidän eleitään, juoksevat vaatteet hulmuten, ottavat palloa kiinni ja mitä ikinä leikeissä tapahtuukaan. Lorna keskustelee tyttärensä kanssa teepöydän ääressä, tytär on harmistunut ja motkottaa äidille, kun tietokone ei toimi. Tyttären suojelusenkeli istuu vieressä ja matkii tyttären kiukkua, repii hiuksiaan, jotka jäävät sojottamaan ylös. Kun Lorna kertoo asian tyttärelle, nauru karkottaa kiukun ja tietokonekin alkaa pian toimia.

Myös suomalaisilla on paljon enkelikokemuksia. Niitäkin on kerätty kirjoihin ja kansiin. Kokemukset ovat hyvin todellisia niiden kokijoille. Joku on kokenut pelastuneensa onnettomuudesta, toinen on saanut lohdutusta elämäänsä, kolmas on päässyt kuolemanpelosta.

Lukija ei voi muuta kuin todeta, että elämä on ihmeellistä!

Lorna Byrnen suomennetut kirjat, löytyvät kirjastosta henkilöhistoria-luokasta 99.1:
*Enkeleitä hiuksissani, 2009 Otava
*Portaat taivaaseen, 2011 Otava
*Toivon viesti enkeleiltä, 2012 Otava
*Toivon viesti enkeleiltä. Joulun erikoispainos, Otava 2013
*Taivaallinen rakkaus, Otava 2014
*Enkelten kosketus, Otava 2017

Tiina Heinänen

Mikä ihmeen MusaMok

Sodankylän kirjastossa juhlistettiin Aleksanteri Kenan koulun seiska C-luokkalaisten musavideoita torstaisena pakkasiltana. Maailman ensi-ilta veti tuvan täyteen sekä itse tekijöitä että muita kiinnostuneita. Mutta mitä MusaMok oikein tarkoittaa?

Äidinkielenopettaja Reetta Tätilä ja musiikinopettaja Heli Koivukangas ovat lähteneet toteuttamaan koulujen uuden opetussuunnitelman mukaista monialaista oppimiskokonaisuutta yhteistyössä Sompion kirjaston kanssa. Monialaisuus tarkoittaa kahden tai useamman oppiaineen yhteistyötä, jossa aihetta lähestytään useammasta näkökulmasta. Oppilailla oli kurssi nimeltään: Laululyriikoita satavuotiaasta Suomesta. Kuuden viikon aikana käytettiin äidinkielen ja musiikin oppitunnit tähän aiheeseen perehtymiseen ja siinä ajassa tehtiin myös musavideot.

Oppilaat ryhmäytyivät itsenäisesti ja valitsivat aiheen oman kiinnostuksensa mukaan. Aiheiksi valikoituivat sota, mielenterveysongelmat, ulkopuolisuus, muistot ja hitit. Musiikkikappaleet valikoituivat joko aiheen kautta tai sitten ensin oli kappale ja siitä saatiin aihe. Kirjasto auttoi tiedonhaussa.

Kun ryhmillä oli laulu selvillä, sen sanoitukseen sukellettiin syvälle ja tehtiin tarkkaa analyysiä. Laulujen sanat ja analyysit olivat tarjolla yleisölle monisteina ensi-illassa. Analyysin siivittäminä ryhmät suunnittelivat musavideot kappaleista ja kuvasivat ne. ”Oppilaat olivat motivoituneita ja perehtyminen näkyy videoissa. Ehdottoman hyvä toimintatapa.” kiittelee äidinkielen opettaja Reetta Tätilä ja kertoo että ensi lukuvuonna on tarkoitus tarjota vastaavaa valinnaisaineena.

Oppilaiden kommentteja olivat seuraavat: ”Vaati paljon suunnittelua.” Oli hauskaa, mutta vaativaa.” ”Editointi ja klippien säätäminen vaati kärsivällisyyttä, välillä meni hermo.”

Videoiden kesto oli noin 4-5 minuuttia. Mukana olivat Dingon kappale Levoton Tuhkimo, Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjala, Antti Tuiskun Jäljet ja Asteen kappale Laului ja arpii sekä Veteraanin iltahuuto. Levoton Tuhkimo- video sai eniten ääniä yleisöäänestyksessä, ja analysoijat sanovat monisteessa kappaleen teemasta, ”että ihmisen elämä ei voi olla hyvää saatikka onnellista ilman rakkautta, ystäviä tai läheisiä”. Muita nostoja laulujen sanoituksista ovat esimerkiksi: ”vaikka kuinka huonosti menee, aina on toivoa”, ”Suomi on kallis ja tärkeä maa” ja ”vastoinkäymisistä vahvistuu ja viisastuu”.

Tiina Heinänen

Ps. Kuvassa Reetta Tätilä ja 7C:n oppilaat, jotka tekivät Levoton Tuhkimo-videon sekä kirjastolta Hertta Alajärvi.

Kirjastokortti on arvokortti!

Jokaisen ihmisen lompakosta löytyy tänä päivänä erilaisia kortteja vaikka kuinka monta. On tuskastuttavaa etsiä aina juuri sitä oikeaa kaupan kassalla, bussissa, pankissa tai kirjaston tiskillä. Olisi paljon helpompaa, jos voisimme asioida vain yhdellä kortilla eri palveluissa. No, tämä asia tulee varmasti toteutumaan tulevaisuudessa. Kenties palaamme puumerkkiaikaan eli puumerkkimme on oman sormen jälki ja sillä avautuu mikä tahansa palvelu.

Vielä kuitenkin joudumme käyttämään muovisia eri tarkoituksiin kohdennettuja kortteja: on pankkikortti, kela-kortti, ajokortti, bonuskortteja joka lähtöön ja tietenkin kirjastokortti. Kirjastokortti on todella arvokas. Se antaa haltijalleen pääsyn koko Lapin alueen yleisten kirjastojen aineistoihin. Sama kortti käy jokaisessa lappilaisessa kunnassa. Sompion kirjaston Sodankylän toimipisteen asiakkaan kirjakokoelma laajenee Sodankylän sadastatuhannesta koko Lapin 1 442 000 kirjaan. Musiikkia on tarjolla runsas satatuhatta levyä ja elokuvia noin 50 000. Tähän tulevat lisäksi lehdet ynnä muut lainattavat materiaalit ja tietenkin myös sähköiset aineistot. Kaikki tämä on asiakkaan saatavilla ilman varaus- tai kuljetusmaksuja.

Kirjastokortti on henkilökohtainen. Ensimmäisen kortin saa ilmaiseksi. Viimeistään ekaluokkalaisille annetaan oma kirjastokortti, kun luokka tulee ensimmäiselle kirjastokäynnille. Kirjastokortti on lapsen ensimmäisen oma kortti, jonka käytöstä hän on vastuussa. Kirjastokäynnin yhteydessä hänelle opetetaan tärkeät perusasiat kortin käytöstä. Toki alle 15-vuotiaan lainoista vastaa viime kädessä huoltaja.

Kirjastokortin omistaja on vastuussa kortin käytöstä ja sillä lainatusta aineistosta. Jos kortti katoaa, omistaja ilmoittaa asiasta kirjastoon ja kortti suljetaan. Ilmoituksen teon jälkeen omistajan vastuu kortinkäytöstä raukeaa. Omistaja on velvollinen pitämään huolta arvokortistaan ja sillä lainaamastaan yhteisestä omaisuudesta. Lainaaminen tapahtuu vain ja ainoastaan kirjastokortilla. Lapin kirjastot siirtyivät uuteen kirjastojärjestelmään viime keväänä, enää emme voi lainata asiakkaalle muilla viivakoodillisilla korteilla kuten ajokortilla tai kelakortilla. Tietoturvan vuoksi asiakkaan henkilötunnus ei ole enää hakukriteeri eikä kenenkään nähtävissä uudessa järjestelmässä. Kirjastokortti kannattaa pitää aina mukana, se on pääsylippu yhteisiin aineistoihin joko omassa lähikirjastossa tai sitten matkan varrelle osuneessa muussa lappilaisessa kirjastossa.

Jos kortti on kuitenkin jäänyt kotiin, kun haluaa lainata, niin voimme laittaa kirjastossa asiakkaan haluamat kirjat ym. odottamaan tiskiin, että ne haetaan päivän parin sisällä kortin kanssa. Asiakas voi halutessaan myös lunastaa uuden kirjastokortin kolmella eurolla, mikäli hänellä on henkilötodistus mukana. Lapin kirjastojen yhteisissä käyttösäännöissä sanotaan, että lainata voi vain voimassaolevalla Lapin kirjaston kirjastokortilla. On hyvä muistaa, että erilaisia sääntöjä ja käytäntöjä ei ole luotu asiakkaiden kiusaksi, vaan turvaksi.

Lämpimästi tervetuloa käyttämään kirjaston palveluja!

Tiina Heinänen