SIISTI LEHTISALI NAAPURISSA

Piipahdin naapurikirjastossa Kemijärvellä ja ihastelin uusittua järjestystä ja uusittuja merkintöjä lehtisalissa. Nämä tekstit olivat siistit, värikkäät ja ne oli helppo huomata. Värikoodit piristivät näkymää.




Lehdet eivät siis enää olleet aakkosjärjestyksessä, vaan ne oli jaoteltu aiheittain ja väri määräytyi aiheen mukaan. "Aiheettomat" lehdet olivat edelleen aakkosissa omalla seinällään.

Tämä järjestely voi auttaa asiakasta löytämään jonkun lehden, minkä olemassaoloa hän ei ole ennen edes huomannut.

Kirjastoihin tulee yleensä valtava määrä erilaisia aikauslehtiä ja harrastelehtiä sanomalehtien lisäksi. Pitää myös muistaa sähköiset lehdet paperisten lisäksi.

Ainainen miettimisen aihe kirjastoissa on aineiston sijoittelu ja esillepano, niin että asiakkaan olisi mahdollisimman helppo löytää tarvitsemansa. Kaikki eivät uskalla tai halua kysyä neuvoa vaikka juuri sitä varten kirjastossa on henkilökuntaa. Mehän olemme palvelemassa kuntalaisia.

Kemijärvellä on onnistuttu tekemään lehtien löytyvyys ja saatavuus mukavalla tavalla helpommaksi.

Syyllisiä tähän helpotukseen löytyy kuvasta: Marja-Leena, joka opinnäytetyönään pähkäili asiaa syvällisesti ja Helena, jotka sattuivat olemaan töissä lauantaikäyntini aikana.


Kirjastoasiakkaana Tiina

LUKEMINEN ANTAA VOIMAA!

Lukuinto-lähettiläs, lukuinspiroija Agneta Möller-Salmela lahjoitti lukemisen avaimia lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ja lasten vanhemmille sekä piti tarinatuokioita kouluilla ja päiväkodeilla Sodankylässä 10.-12.9.

Vierailu oli osa kansallista LUKUINTO-hanketta, jossa Sompion kirjasto ja AKK:n sekä Pelkosenniemen koulu ovat olleet mukana alusta saakka.

Agneta näytti hyvin kokemuksellisesti miten ihminen oppii uutta kuunnellessaan tarinaa. Hän kertoi tarinan, joka sisälsi uusia sanoja, espanjankielisiä sanoja. Sanojen merkitys tuli tarinan aikana selväksi. Ja kuulijat, aikuiset tällä kertaa, oppivat uutta ja heidän sanavarastonsa ja kielitaitonsa kasvoi.

Näinhän se käy lapsillekin. Mitä enemmän heille luetaan sitä enemmän heillä on sanoja käytössään ja kielitaito-pääomaa hallussaan.

Hyvä lukuhetki lapsen kanssa tarjoaa läheisyyttä ja turvallisuutta. Kirjan ja tarinan maailma avautuu. Päästään maagiseen hetkeen, jossa tarinan kuvat syntyvät kuulijan mielessä ja tarina alkaa elää.

Kaikki lukeminen kannattaa, sanoo Agneta. Lapsen pitää saada lukea sitä mitä hän haluaa lukea. Se on kuitenkin portti lukemisen ihmeelliseen maailmaan, jossa polut vievät yhä eteenpäin.

Agneta on kehittänyt Lukudiplomin, jossa riittää, että lukee mitä haluaa ja esimerkiksi kolme kirjaa luettuaan saa maininnan Ahkera lukija, kymmenen kirjan selättäjä onkin jo Megalukija.

Positiivisella asenteella saadaan lukemisesta hauskaa ja kiittämällä siivitetään lukijan uraa yhä eteenpäin. Myös vanhempia kiitetään.

Agnetan tahti on ihailtava, hän saa jokaisen hankolaisen koululuokan vieraakseen kerran kuukaudessa kirjaston elämyshuoneeseen kuulemaan aina uusia tarinoita.

Agneta on oikea Hangon keksi, sanoo Tiina, lämmin , iloinen ja innostunut :)

SARI PÖYLIÖ VIERAILEE KIRJAKAHVILOISSA

Kemijärveläinen esikoiskirjailija Sari Pöyliö vierailee tänä syksynä Sompion kirjaston Kirjakahviloissa Pelkosenniemellä, Savukoskella ja Sodankylässä. Keskustelujen aiheena ovat niin äidit, tyttäret, kirjoittaminen kuin kirjailijan omat lempikirjatkin. Vastausta pohditaan myös kysymykseen, miksi umpilappilaiselta vaikuttava kemijärveläiskirjailija sijoittaa tarinansa pitkin ja poikin Suomea.

Pöyliön mustan huumorin värittämä novellikokoelma Pölynimurikauppias kertoo äitien ja tytärten vaikeista suhteista. Jyväskyläläinen Atena Kustannus otti kirjasta viime keväänä kaksi kuukautta ilmestymisensä jälkeen toisen painoksen, mikä on harvinaista esikoiskirjalle ja varsinkin novellikokoelmalle.
- Pölkkäri on saanut kriitikoilta ja lukijoilta niin hyvän vastaanoton, että seuraavan kirjan kohdalla olen jo henkisesti varautunut vartalon koko etupuolen peittävään asfaltti-ihottumaan, Pöyliö sanoo.
- Huumori on vaikea laji, koska hauskuus kääntyy helposti väkisinnnaurattamiseksi, joka herättää enemmän kiusaantunteisuutta kuin iloa. Ihmisten toilailuille nauraminen pitäisi myös tehdä kohdetta loukkaamatta. Proosassakaan ei pidä nauraa ihmisille, vaan heidän kanssaan.

Pöyliö on rakentanut kirjailijanuraansa kirjaimellisesti kuin Iisakin kirkkoa; neljäkymmentä vuotta. Suurimman osan ajasta hän antoi aikeen hautua, kunnes lopulta ryhtyi töihin. Kuuden vuoden aikana syntyi töiden ohella ripeällä vauhdilla kolme eri käsikirjoitusta, joista viimeinen kelpasi kustantajalle.
- Olen laiska ihminen, joka tekee paljon töitä. Suurimman osan ajasta tuijottelen kynsiäni ja välttelen töihin keskittymistä, mutta ilmeisesti ajatukset askartelevat kaiken aikaa aiheiden parissa, koska itse tekstin tuottaminen tapahtuu nopeasti, sekä proosassa että lehtijutuissa.

Tällä hetkellä Pöyliö valmistelee joutilaisuuden hetkien välillä ja niiden aikana romaanikäsikirjoitusta, jonka työnimi on Ihmisen veri.
- Eräs kirjabloggari sanoi viime keväänä, että nimi nostaa hänen ihokarvansa pörhölleen, mutta kauhusta ei ole kyse. Enemmänkin miellyttävän jännittävästä, ehkä hieman melodramaattisestakin värinästä, Pöyliö sanoo.
Romaanin ja lehtijuttujen lisäksi Pöyliö kirjoittaa äitien ja tyttärien suhteesta kolumnia Kotilieteen. Yle Areenasta löytyvät hänen Aamun kirja- ja Viikon kirja –haastattelunsa, haastattelijoina kirjallisuustoimittajat Nadja Nowak ja Seppo Puttonen.

Sompion kirjaston Kirjakahviloissa Pöyliö vierailee Pelkosenniemellä 9.9. klo 18, Sodankylässä 7.10. klo 18 ja Savukoskella 9.10. klo 18.30. Lämpimästi tervetuloa!

KIRJASTOLAISET KIRKKOVENEESSÄ

Pääsee irvistys! Raskas, pitkä airo piti nostaa ylös kohti taivaita. Tämä oli ensimmäinen ponnistus sadankymmenen kilometrin soutumatkalla. Onneksi otteeni airosta ei lipsahtanut enkä kalauttanut ketään työkaveria tajuttomaksi.

Sompion kirjastolaisten valmentautuminen tämän vuoden Yöttömän yön soutuun alkoi jo viime kesänä. Henkinen salilla käynti kiihtyi talven mittaan. Mielikuvaharjoittelu ja toisensa tsemppaaminen tyyliin ”Lähteekö siinä henki vai uidaanko niinko hauet?” virkisti hämäriä talvisia työpäiviä.

Ja nyt se alkaa! Kippari karjuu: ”Ykköset vetoo, kakkoset vetoo, kolmoset, neloset, viitoset, kuutoset ja seiskat.” Tuijotan valkoista tahtiairoa tiukasti, heti jos vilkaisen komeaa Kemijokea, oma aironi melskaa tahdittomasti ja törmäilee etu- tai taka-airoon. ”Näinkö tämä menee, en näe kuin vilauksen maailman upeimmista jokimaisemista?” murjotan itselleni.

Törttöilyistäni huolimatta, veneemme lipui eteenpäin. Vähitellen löytyi sama tahti ja päät nakottivat pystössä ja silmät rekisteröivät taivaan, maan ja veden maisemat. Silmänurkasta satoi pieni sade: ”Miten näin kaunista, hienoa, upeaa meillä täällä on! Ollaan paratiisin asukkaita.”

Soudun järjestäjät olivat panneet parastaan. Soutupysäkeillä oli virkistystä tarjolla niin makuhermoille kuin mielelle. Oli terveellistä pakurikahvia, ravitsevaa ruokaa, tarinoita, rentoutusta ja paljon muuta. Ensimmäisessä yöpaikassa odotti telttakylä ja lempeän lämpimät telttasaunat. Pyhätunturilla yövyttiin omatoimisesti, mutta rankasta soudusta huolimatta, osa porukasta jaksoi vielä tanssahdella ja laulaa karaokea aamuun asti. Melkoisia epeleitä! Siis minä en kyllä jaksanut!

Tummaksi sinistyvä taivas sai leveän Kemijoen tuntumaan aavan meren selältä, kun mahtiukkosen säestyksellä Sompion kirjaston kirkkovene huilasi kohti Kemijärveä. On meillä muodot Venuksen kajahti veneestä päättäväisesti ilmojen haltijan kuuluville. Daa dirlandirlan daa vastasi kaiku pilvistä, eikä yksikään salama osunut meihin. Satamassa joukkue yritti esittää kuollutta, mutta se meni niin huonosti, että sitä ei uskonut kukaan.

Sompion kirjastolaiset heittävät soutuhaasteen kaikille työyhteisöille, kaveriporukoille, perheille, polttarien suunnittelijoille, soutua inhoaville, hikiliikkujille, liikkumattomille ym. Valmistautukaa ensi kesän Yöttömän yön soutuun! Erityishaaste Sodankylän apteekin henkilökunnalle, teillähän on dopingit omasta takaa, siis eikun mukaan!

MIKÄ SOUTU?
Yöttömän yön soutu on heinäkuun puolivälissä toteutettava retkisoutu Kemijoella. Pituus noin 110 km, kesto torstai illasta lauantai iltaan. Soudetaan Savukoskelta Pelkosenniemen kautta Kemijärvelle. YYS on palkittu Vuoden parhaana kunto- ja retkisoututapahtumana ja se on saanut Vuoden melontaretki -tunnustuksen. Tänä vuonna osallistujia oli noin 130. www.yottomanyonsoutu.fi


KENELLE?
Jokaiselle joka jotenkin pysyy melan tai airon varressa.

VINKKI!
Villasukka airon ympärillä pitää kädet pehmeinä ja estää rakot.

Sompion kirjaston venekuntaa vahvistivat Satu Rovaniemeltä ja Päivi ja Mervi Toenperän kirjastosta ja jompi kumpi heistä otti tuon yllä olevan taivaallisen maisemakuvan.

Soututerveisin tahditon osallistuja Tiina

Ps. Kirjoitus on julkaistu Sompio-lehdessä 7.8.2014.

BLOGI LÄHTEE VUOROTTELUVAPAALLE

Harmaa naama, sameat silmät mustilla ympyröillä. Tikkuhiukset jokainen omaan suuntaansa törröllään. Värittömät, elottomat huulet.

Kuka tuo on? Onko se meidän kirjaston henkilökuntaa?

Vuorotteluvapaalle -sanon lempeästi. Ei tuollaisen olennon pääkopassa voi olla ainuttakan elinkelpoista ajatusta.

Mitään ei tapahdu. En saa vastausta. Tunnen kuinka olennosta leviää harmaus ympäristöön kuin Harry Potterin ankeuttajista...

Korotan ääntäni: "Vuorotteluvapaalle." Ei inaustakaan. Tämä yksilö vaikuttaa jääräpäiseltä. Vai liekö jo zombie mihin ulkonäkökin viittaa.

Vuorotteluvapaalle! karjaisen. Samassa huomaan, että zombiekin karjuu. Nyt naama on punainen.

Tunnistan vihdoin peilikuvani.

Vuorotteluvapaa on mahdollisuus, oljenkorsi kaikille niille, jotka tarvitsevat lepoa ja uusia tuulia työelämän haasteissa.

Vuorotteluvapaa on myös ristiriitaisesti suuri uhka Suomen valtion taloudelliselle menestykselle. Joka vuosi vuorotteluvapaa on lakkautusuhan alla. "Kansakunnalla ei ole varaa tähän", hihkuvat budjetin laatijat vuorotellen. Jos järjestelmää ei saada kokonaan tuhottua, niin ainakin kunnostaudutaan sen ehtojen kiristämisessä.

Jähmeät aivoni eivät oikein ymmärrä uhkalogiikkaa. Eikö ole paremminkin kansakunnan edun mukaista voida antaa hengähdystauko väsähtäneelle ammattilaiselle ja sen lisäksi suoda työllistymismahdollisuus työttömälle?!


Vuorotteluvapaata kohti kirmaava lomalainen
Tiina

TILOJEN TÄRKEYS

Sompion kirjaston henkilökunta vieraili viime viikolla Kittilän kirjastossa. Erityisesti meitä kiinnosti Kittilässä toteutettu Fressit tilat -hanke, jossa oli kohennettu lasten- ja nuorten osastoa.

Tila oli nyt avaran tuntuinen, hyllyihin oli laitettu pyörät - niin uusiin kuin vanhoihinkin, kaksoishyllyjen väleistä oli poistettu välilevyt ja ne oli korvattu läpinäkyvillä plekseillä.

Kirjat olivat kutsuvasti näkyvillä: kansi kohti katsojaa!

Kittilän lasten- ja nuortenosasto on nyt helposti muunneltava. Pyörälliset hyllyt voi kärrätä sivummalle, kun tarvitaan tilaa satutunnille, tanssiesitykselle tai jollekin muulle tapahtumalle. Kirjat ja myös elokuvat houkuttelevat lainaajaa uusissa esittelytelineissä.

Kuvakirjat on jaettu aiheenmukaisesti. Tämä helpottaa asiakasta löytämään kirjoja pienille lukijoille vaikkapa surusta tai sairaalakäynnistä. Enää ei tarvitse selata koko kokoelmaa läpi tai tehdä asiasanahakuja kirjastojärjestelmästä ja kirjoittaa tietoja ylös ja etsiä taas koko repertuaarista. Helpottavaa!

Tätä kuvakirjajaotusta teemme mekin juuri tällä hetkellä. Aihepiirien miettiminen oli osin hankalaa ja tietenkin sitten käytännössä saatetaan huomata, että olisi pitänyt olla vielä sitä ja tätä. Mutta sittenhän voidaan lisätä sitä ja tätä!

Kittilässä on todella saatu paljon aikaan. Nyt heti kaikki Kittilään saamaan inspiraatiota!

Vaikuttuneet Sompion Naiset

MINUN VIIKKONI SODANKYLÄN KIRJASTOSSA 7.-11.4.2014

Ensimmäisenä haluaisin kiittää Tiinaa todella paljon siitä, että hän vastaanotti minut tänne TET-läiseksi ja kiitän myös muita kirjaston työntekijöitä ihanan lämpimästä vastaanotosta kirjastoon… \\(^u^)//

Viikon aikana ehti tapahtua vaikka mitä. Sain laittaa poistokirjoja laatikkoihin sekä leimata poistokirjoja, heittää pois vanhoja kirjoja sekä ”uusia” niitä, hyllyttää kirjoja ja lehtiä, tutustua erilaisiin töihin joita kirjastotyöntekijät tekevät, sekä jopa ensimmäistä kertaa päällystin kirjoja… (>w<”)

Kirjojen hyllytys olikin helpompaa kuin luulin, mutta lehdet tuottivat hieman hankaluuksia. Viihdyin hyvin varastossa pakatessa poistokirjoja laatikkoihin, sillä aina välillä niitä oli mielenkiintoista selailla samalla, sekä toki niitä selailin laitellessani poistettu-leimoja. (=^u^=)

Kohokohta viikolla luultavasti oli, kun pääsin kirjastoauton kyytiin. En ole ennen käynyt kirjastoautossa, joten tämä oli aivan uusi kokemus minulle. Autoillessa huomasin, miten paljon ympäristö on erilainen täällä pohjoisessa kuin kotonani Keski-Pohjanmaalla. Harmittaa kyllä, kun ei tullut kamera mukaan ja salaa toivon, että se reissu olisi kestänyt pidempään… ~(^u^~)

Viikko kului kyllä aivan liian nopeasti, koska olisin halunnut olla täällä edes hieman pidempään, mutta voinhan aina Sodankylässä käydessäni tulla kirjastoon. Ja toki varmasti tulenkin, jos ei muuta, niin lukemaan kirjoja, ettei tarvitse matkalle ottaa lukemista mukaan…
Vielä kerran todella isot kiitokset tästä viikosta!(='w'=)

-Ronja Ojala

UUSI ULJAS VERKKOKIRJASTO?

Lapin kirjasto on uusinut verkkokirjastonsa. Entinen Intro vaihtui Arenaan. Intro oli yksinkertainen, mutta selkeä ja toimiva. Tietoa ja aineiston paikannusta etsivälle helppo käyttää. Ei ollut turhia härpäkkeitä ja lisätoimintoja. Tylsä! Vanhanaikainen! Saattoi joku asiakas sanoa.

Nyt on uusi Arena käytössä ja kuinka ollakaan! Kaikki purnaavat, niin asiakkaat kuin työntekijätkin. Mikään ei ole hyvin. On niin sekava ja rasittava järjestelmä. Mitään ei löydä ja mikään ei toimi. Voi voi!

Sen verran on kehuttu, että ulkoasu näyttää hyvältä. Mutta sitten kaikki onkin siitä eteenpäin päin honkia. Uusi asia, olkoon mikä hyvänsä laite tai järjestelmä tai muu, vaatii aina perehtymistä ja opettelemista. Niin myös Arena -verkkokirjasto.

Verkkokirjastosta voi hakea kirjoja ja muuta aineistoa ilman kirjautumista. Järjestelmän uusi ominaisuus "Sumea haku" auttaa tiedon etsijää. Järjestelmä tunnistaa nyt kirjailijan, säveltäjän tai muun tekijän, kunhan hakukenttään on kirjoitettu nimi edes jotenkin vähän sinnepäin. Kätevää! Entisessä Introssa piti osata kirjoittaa aivan just jetsulleen. Siis ainakin yksi parannus entiseen.

Arenaan voi kirjautua vanhoilla tunnuksilla eli kirjastokortin numerolla ja pin-koodilla. Järjestelmä on käytössä 24/7. Jos haluaa käyttää Arenan lukuisia uusia ominaisuuksia ja vuorovaikutteisia palveluja, pitää luoda uusi käyttäjätunnus, jonka voi sitten yhdistää vanhaan kirjastokorttitunnukseen. Sen jälkeen voi sanoa sanansa ja mielipiteensä luetusta kirjasta, musiikista tai elokuvasta. Omiin tietoihin voi kerätä hyllyllisen itselle tärkeitä kirjoja, joko niitä jotka haluaa vielä lukea tai jotka ovat tärkeitä itselle jostain muusta syystä.

Uudessa Arenassa on mukana kirjojen kansikuvat. Sekin on parannus entiseen. Sivuilta löytyy kyllä hyvät ohjeet eri toimintoihin. Pitää vain malttaa lukea ne :) Taidamme olla niin jo tässä hoppuajassa, että kaiken pitäisi toimia ajatustakin nopeammin.

Rauhallisesti perehtymällä ja opastusta kysymällä päästään tässäkin asiassa eteenpäin.

Antoisia tiedonhakuja
toivottaa Tiina

JOKAPÄIVÄINEN ELÄMÄMME

Olen vielä Jokapäiväisessä elämässämme, vaikka olen jo saapunut sen viimeisille sivuille ja sulkenut kannet. Venäläinen runoilija Marina Tsvetajeva, hänen miehensä Sergei Efron ja heidän tyttärensä Ariadna ja Irina ja poikansa Georgi ja muut kirjan henkilöt pyörittävät ajatuksiani.

Riikka Pelon teos vie lukijan huikealle matkalle Venäjän/Neuvostoliiton 1900-luvun historiaan. Samalla se kertoo perheenjäsenten välisistä suhteista, vaikeudesta löytää yhteys läheisten välillä. Perhe on kuitenkin tärkeä, vaikka sen jäsenet olisivatkin eri leireissä ja seuraisivat aivan erilaisia vakaumuksia.

Marinalle tärkeintä ovat sanat, rytmi, runous, ilmaisu, kirjoittaminen. Hän on kirjailija Joseph Brodskyn mukaan 1900-luvun intohimoisin runoilija! Hän haluaa myös tyttärensä sanojen taikapiiriin, mutta tyttären pitää pyristellä irti ja kulkea omaa tietään.

Tytär valitsee isän tien ja työskentelee Neuvostoliiton salaiselle poliisille jo perheen asuessa maanpaossa Euroopassa Pariisissa. Työ jatkuu, kun paluu Neuvostoliittoon koittaa. Tytär kuitenkin vangitaan ja häneltä kiristetään tunnustus omasta ja isänsä syyllisyydestä vakoiluun ranskalaisten hyväksi. Traagista on, että ilmiantaja on tyttären sulhanen, jolle hän odottaa lasta. Isä surmataan ja tytär joutuu vankileirille Siperiaan.

Runoilija koittaa pitää poikansa hengissä, mutta koska häntä ei entisessä kotimaassaan enää hyväksytä, hän tekee itsemurhan, jotta poika säästyisi.
Tiedämme, että Stalinin terrori tappoi tuhansia ja taas tuhansia oman maan kansalaisia. Uutta suurta Neuvostoliittoa rakennettiin vankityövoimalla. Miljoonien kohtalo konkretisoituu, kun seuraa yhden perheen elämänkulkua kirjailijan vaikuttavasti rakentamassa ja taidokkaasti kirjoittamassa teoksessa.

Nyt pitää lukea Marina Tsvetajevaa! Ainakin seuraavat teokset löytyvät kirjaston kokoelmista suomeksi: Valitut runot 1997, Äiti ja musiikki 1991 ja Piru ja muita kertomuksia 2006.

Kiinnostavia ovat myös: Ariadna Efron: No Love without Poetry. The Memoir of Marina Tsvetaeva’s Daughter 2009 ja Irma Kudrova: The Death of a Poet: The Last Days of Marina Tsvetaeva 2004.

Riikka Pelon kirja Jokapäiväinen elämämme ilmestyi viime vuonna ja sai kirjallisuuden Finlandia palkinnon. Sompion kirjaston Lukupiirissä keskustellaan tästä kirjasta tulevana keskiviikkona. Tervetuloa mukaan!

Vaikuttavan kirjan vaikutuksen alaisena Tiina

POISTOKIRJAT - LOISTOKIRJAT

Kirjastosta pitää poistaa kirjoja ja muutakin aineistoa! Nyyh. Kirjafriikki pitäisi kynsin ja hampain kiinni jokaisesta kalliilla rahalla ostetusta opuksesta, tottakai. Mitä vanhempi ja tuoksuvampi, sitä arvokkaampi.

Tämä on siis vanhanaikaista kirjafilosofiaa. Nykyaika arvostaa hyllyttömiä ja kirjattomia kirjastoja. Mennään kohti uutta aikaa. Kirjat luetaan tableteilta, ovat kevyitä kantaa, mukana missä vaan. Siis jos on virtaa, sähköä, silloin luetaan. Pian varmaan jokaisella onkin oma aurinkovoimala matkassa eikä sähköstä ole puutetta.

Mutta kirjat kuluvat, ränsistyvät, vanhentuvat eivätkä mahdu! Siis pitää poistaa. On pakko sanoa hyvästit hyville kirjaystäville ja tuttaville. Kun avaa ystävän, saattaa sivuilta paistaa likaiset veritahrat, intoutuneen lukijan kommentit, rasvaläiskät, revityt sivut, kirjanmerkiksi unohtuneet makkaransiivut. Ei tee mieli avata toista kirjaa. Tämä kirjaystävä joutuukin osastolle tuhoon tuomittu!

Ne, joita aika ja lukijat ovat kohdelleet hellemmin, pääsevät poistokirjamyyntiin ja saavat uuden kodin ja uuden ihastuneen omistajan. Mikä riemu syntyykään, kun kauan kaivattu ja etsitty teos löytyy kirjaston poistomyynnistä. Siitä maksetaan kokonainen euro ja se kiikutetaan kotiin kovaa kyytiä, ettei pakkanen tai sade tee tuhojaan. Kotona kirja ehkä puhdistetaan, sitä ihastellaan, lehteillään, luetaan ja asetetaan kunniapaikalle kirjahyllyyn. Sydäntä sykähdyttää tieto: hyllyssäni on juuri tämä kirja!

Sykähdyttääkö tieto: tabletissani on juuri tämä kirja?

Nyrkkisääntö kirjaston kokoelmanhoidossa on, että saman verran kuin kirjoja vuosittain hankitaan, pitäisi myös poistaa. Tilat ovat rajalliset. Vuosittain kumuloituva kokoelma kävelee pian pääovesta ulos, jos sitä vain kasvatetaan eikä raaskita luopua mistään.

Poistojen teko on siis erittäin tärkeää, mutta se on myös erittäin vaikeaa. Luopuminen on vaikeaa :)

Tervetuloa Sodankylän kirjaston poistokirjamyyntiin, tarjolla on paljon tietokirjoja.

Tiina

HILLAN KUVIA

AULIKSEN STARTTISANAT HILLALLE

Arvoisa seuraajani, neiti Hilla!

Kahdenkymmenen vuoden ja 595 502 ajetun kilometrin jälkeen on minun aika vetäytyä levikkeelle ja antaa tärkeä tehtäväni lukuelämysten levittäjänä uusille renkaille.

On suuri ilo saada seuraajaksi noin hieno neiti suoraan etelän tehtaalta. Viimisen päälle pyntättynä olet näköjään tänne tullut. Ihan taiteilija Helenan suunnittelema Hilla-marja kyljessä. Hyvähän se on noiden valkeiden helmapeltien kanssa näin talvikelillä ajella, mutta ootappas kun tulee kelirikko! Muistikos ne kertoa, että täällä pitää ajella myös sorateillä?

Rapakeli tai ei, mentävä on. Täällä on selvitettävä jäätiköt, kapeikot, lumivallit, palteet, pientareet, mäet, kukkulat, kuopat, iljanteet ja porot. Ootkos vielä poroa nähnytkään? Asensihan ne sinuun ne alppitorvet kisuroiden karkottamiseksi? No hyvä.

Tämä on rankkaa työtä, tarkkaa ajoa, aikataulussa pitää pysyä. Pysytköhän sinä edes tiellä? Tuommoinen automaatti kun olet. On sinulla opettelemista näissä arktisissa olosuhteissa. Se ei kuule täällä ole 40 asteen pakkanen mikään syy olla käynnistymättä! Täällä luetaan pakkasellakin. Ja kesällä! Kun aurinko rököttää tuulilasiin koko ajan ja hyttysiä tarttuu kiinni joka paikkaan. Hienostele siinä sitten, valkohelma.

Kuulemma laittavat sinut kuljettamaan jätteitäkin. Tai no, käytettyjä paristoja ja vanhetuneita lääkkeitä. Apteekkipalveluitahan se tarjosin jo minäkin. Sinä saat kuulemma kuskata ihan reseptilääkkeitäkin. Hyvä hyvä, se on tärkiä palvelu.

Mikäs vimpstaaki se sinussa on? Pyörätuolinostin. Tjaa. No se on käyttökelpoinen ja tarpeellinen. Pääseehän siinä liikuntarajoitteiset itse asioimaan autossa. Huonojalkasillekin se on avuksi. Kato sitten, etteivät rupea taaperot pärräämään hissillä ylös ja alas. Rappusissa ruukaavat jatkuvasti rampata.

Tuommosella seinällä eristivät tuon ohjaamon. Aiot kuulemma pitää siellä jotaki vastaanottoa, hoitaa haastatteluja, äänestystä, laskunmaksua... surffikursseja - ?! - ei ku nettisurffausta. Kaikenlaista nykypäivän hapatusta.

Sinussa on kuulemma elokuvateatterikin! No, kai se kuuluu midnaitsanfilmifestikunnan kirjastoautossa ollakin.

Mutta kuuleppa tyvär, mahtuuko sitä sinnuun enää mitään luettavaa?!!

Minun aikana oli hyllyt täynnä joka sorttia lainattavaa ja paljon. Siis todella paljon. Vuosilainauksia kuule yli 35 000. Tällaisella vanhalla herralla.

Ai että 4 386 kirjaa mahtuu.

No hyvä se sitten.

Eipä sitten muuta kuin tervetuloa näille kairoille Hilla-neiti. Pidä kirjat järjestyksessä ja renkaat ehjinä. Turvallisia startteja.

Toivoo edeltäjäsi
Aulis

KIRJASTOAUTO HILLAN SYNTTÄRIT

Sodankylän kirjasto 10.1.2014, sivistystoimentarkastaja Satu Ihanamäen (Lapin Aluehallintovirasto) taikasanat Hillan onneksi



Arvoisat juhlavieraat!.

Sodankylä on saanut neljännen kirjastoautonsa Hillan, joka jatkaa jo lähes 50-vuotista kirjastoautopalvelua kunnassa

Hillan edeltäjän Auliksen hyllyiltä lainattiin viime vuonna lähes 36 000 kirjaa, lehteä, videota ja muuta materiaalia. Pelkästään logistisesti ajateltuna määrä on valtava. Mutta ajatellaanpa vähän pidemmälle. Miten nämä kirjat ovat vaikuttaneet lainaajiensa elämään?

 Elli on onnellinen käsityöntekijä, joka saa kirjastoautosta käsityökirjoja.

 Olli on saanut metsästyskortin suoritettua lainattuaan kirjastoautosta Metsästäjän oppaan.

 Ronja on kokenut nuortenkirjoista ensirakkauden huuman.

 Kalevi tuntee maailman eri kolkat luettuaan paljon eri kulttuureista.

 Toivo eräretkeilee kirjojen kautta, vaikka omat polvet eivät enää kanna.

 Liisa on saanut tutkinnon suoritettua saatuaan tenttikirjat kirjastoautosta.

 Lotta ja Ville selailevat yhä uudestaan ja uudestaan rakastamansa kuvakirjan tarinan eläytyen maailman ihmeisiin.

Kaikkiaan 36 000 erilaista tarinaa, mitä on kirjastoautosta saanut! Siinä olisi tutkijalla tekemistä ottaa selvää, mitä kaikkea iloa, elämyksiä ja tietoa käyttäjät ovat saaneet ja miten se on parantanut heidän hyvinvointiaan.

Kirjastoauton palvelujen avulla saadaan paljon hyötyjä, joita on vaikea mitata: parempaa lukutaitoa, terveyttä, jaksamista, syrjäytymisen ehkäisyä, suvaitsevaisuuden lisääntymistä, luovuuden kehittymistä jne. Puhumattakaan siitä, että nykyään kirjastoautosta saa myös lääkkeitä!

Haluan kiittää kaikkia, jotka edistivät uuden kirjastoauton hankintaa Sodankylässä. On niitä, joille auto näyttäytyy vain kuluna kunnan budjetissa, ja onneksi on myös niitä, jotka ymmärtävät auton palvelujen merkityksen.

Hillalle toivotan paljon merkityksellisiä asiakaskäyntejä ja turvallista matkaa!

HILLA HURISTAA REITILLE

Sodankylän uusi kirjastoauto, Hilla, on valmistunut ja saapunut kotiin! Joulukuun ajan vanha kirjastoauto Aulis on vielä palvellut kuntalaisia, mutta uutena vuotena loppiaisen jälkeen Hilla ottaa vetovastuun. Joulukuun aikana uusi kirjastoauto on täytetty kirjoilla, lehdillä, elokuvilla, äänikirjoilla ja muulla lainattavalla materiaalilla ja valmisteltu reitille lähtöä varten.

Sodankylään hankittiin Lapin ensimmäinen kirjastoauto vuonna 1967. Ratkaisu oli varsin järkevä, satsattiin yhteen liikkuvaan palvelupisteeseen kymmenien sivukirjastojen sijaan. Hilla on Sodankylän neljäs kirjastoauto. Edellinen auto Aulis palveli asukkaita 20 vuotta ja mittariin kertyi noin 600 000 km. Kirjastoauton lainojen määrä vuodelta 2012 oli lähes 36 000.

Sodankylän kirjastoauto on palvelut myös Savukosken Tanhuan kylän asukkaita vuodesta 1991 lähtien. Savukoski ostaa kirjastoautopalvelun edelleen, koska kirjastoautopalvelu ei kuulu Pelkosenniemen, Savukosken ja Sodankylän yhteiseen Sompion kirjaston sopimukseen.

Kirjastoauton hankinta on pitkä prosessi ja Sodankylässä se lähti liikkeelle vuonna 2007. Kirjastoauton suunnittelun tueksi kirjastotoimenjohtaja teki kirjastoautoselvityksen, johon kuului asiakaskysely sivukylien asukkaille siitä mitä palveluja he toivoisivat uuteen autoon. Kirjastoautoselvitys on luettavissa Sompion kirjaston nettisivuilla Rekastako uuden ajan kirjastoauto .

Kirjastoauton suunnittelussa otettiin huomioon asiakkaiden toiveet ja selvityksen tulokset. Hillan varustukseen kuuluu pyörätuolinostin, jolla liikuntarajoitteiset pääsevät itse asioimaan kirjastoautossa. Hillassa on myös pienongelmajätteen keräyspaikat paristoja ja vanhoja lääkkeitä varten.

Sodankylän kirjastoautossa aloitettiin apteekkipalvelu maaliskuussa 2013 ja nyt Hillassa on uusittu, isompi apteekkikaappi ja lukollinen tila tulevaa reseptilääkkeiden kuljetusta varten. Ohjaamossa asiakkaat voivat käyttää kannettavaa tietokonetta vaikkapa laskujen maksuun tai muuhun tarpeelliseen. Kirjastoauton perällä on iso tv-ruutu, jossa voidaan näyttää tietoiskuja, elokuvia, kirjasuosituksia ja pääkirjaston taidenäyttelyitä.

Hillan ohjaamo on suunniteltu niin, että siellä voi järjestää vaikka terveydenhoitajan vastaanoton. Ohjaamon ja kirjastotilan välinen seinä ja ovi ovat ääntä eristävää materiaalia. Näin ohjaamossa voidaan rauhassa keskustella muiden kuulematta. Wc on sijoitettu ohjaamoon ja se voi toimia aputilana vastaanottotilanteissa.

Hillan valmistujaisjuhlat pidetään perjantaina 10.1. Sodankylän kirjastolla. Hilla on koko perjantain klo 10-17 kirjaston edessä tutustuttavana. Kello 14 on h-hetki ja lausutaan asiaan kuuluvat taikasanat Hillan onneksi ja juodaan juhlakahvit. Koko perjantain on asiakkaille kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa!

Valokuva Olli Aarnio
Hillan kuva taiteilija Helena Junttila