Harmaa naama, sameat silmät mustilla ympyröillä. Tikkuhiukset jokainen omaan suuntaansa törröllään. Värittömät, elottomat huulet.
Kuka tuo on? Onko se meidän kirjaston henkilökuntaa?
Vuorotteluvapaalle -sanon lempeästi. Ei tuollaisen olennon pääkopassa voi olla ainuttakan elinkelpoista ajatusta.
Mitään ei tapahdu. En saa vastausta. Tunnen kuinka olennosta leviää harmaus ympäristöön kuin Harry Potterin ankeuttajista...
Korotan ääntäni: "Vuorotteluvapaalle." Ei inaustakaan. Tämä yksilö vaikuttaa jääräpäiseltä. Vai liekö jo zombie mihin ulkonäkökin viittaa.
Vuorotteluvapaalle! karjaisen. Samassa huomaan, että zombiekin karjuu. Nyt naama on punainen.
Tunnistan vihdoin peilikuvani.
Vuorotteluvapaa on mahdollisuus, oljenkorsi kaikille niille, jotka tarvitsevat lepoa ja uusia tuulia työelämän haasteissa.
Vuorotteluvapaa on myös ristiriitaisesti suuri uhka Suomen valtion taloudelliselle menestykselle. Joka vuosi vuorotteluvapaa on lakkautusuhan alla. "Kansakunnalla ei ole varaa tähän", hihkuvat budjetin laatijat vuorotellen. Jos järjestelmää ei saada kokonaan tuhottua, niin ainakin kunnostaudutaan sen ehtojen kiristämisessä.
Jähmeät aivoni eivät oikein ymmärrä uhkalogiikkaa. Eikö ole paremminkin kansakunnan edun mukaista voida antaa hengähdystauko väsähtäneelle ammattilaiselle ja sen lisäksi suoda työllistymismahdollisuus työttömälle?!
Vuorotteluvapaata kohti kirmaava lomalainen
Tiina
