Ikuisuuskysymys on mitä kokoelmille tapahtuu keräilijän kuollessa. Varsinkin isot kirjakokoelmat ovat hankalia siirrettäviksi seuraavalle sukupolvelle, jos luontaista kiinnostusta kirjojen keräilyyn ei ole. Tilaa vievinä niitä ei ole mahdollisuutta sijoittaa jälkipolvien asuntoihin, näinpä kokoelmat usein täytyy myydä eteenpäin moneen eri paikkaan, vaikka kokoelma on kuitenkin aina arvokkaampi kuin kirjat yksittäin. Usein myös kokoelman kulttuurinen arvo on huomattavasti suurempi kuin sen rahallinen arvo.
Oma kirjastoni koostuu kalakirjoista. Olen pyrkinyt ostamaan järjestelmällisesti kaikki vanhat kalakirjat, jotka minulta puuttuu. Aluksi se tuntui taloudellisesti mahdottomalta, ja olikin välillä sitä, mutta pikku hiljaa olen tullut tilanteeseen, että niitä puuttuvia vanhoja kalakirjoja on niin vähän tarjolla, että olen pääsääntöisesti pystynyt ne ostamaan. Nyt kokoelma alkaa olla sen kokoinen, että sen hajottaminen tuntuu vastenmieliseltä.
Vanhat kalakirjat ovat säilyneet näihin päiviin asti valtion tutkimuslaitosten ja yliopistojen kirjastoissa. Nyt valtion tutkimuslaitokset ovat hävittäneet kirjastonsa lähes kokonaan ja paineet yliopistojen kirjastojen supistamiseen lisääntyvät koko ajan. Kansalliskirjastolla on oma merkittävä tehtävänsä, mutta senkin toimintamahdollisuudet ovat rajalliset. Tästä johtuen yksityisten keräilijöiden merkitys kulttuurin siirtämisessä seuraavalle sukupolvelle on kasvanut merkittävästi.
Hallussani on yksi Suomen kattavimmista kala/kalastus-aiheisista julkaisukokoelmista. Kokoelma käsittää suomalaista kalakirjallisuutta vuodesta 1730 aina nykyvuosiin asti. Julkaisuja on yli 200 metriä ja kokoelma karttuu vuosittain. Mukana on myös melkein kaikki Suomessa ilmestyneet kala-alan lehdet, vanhimmat 1800-luvulta. Lisäksi kokoelmaan kuuluvat myös uudemmat, lähes kaikki aina 2000-luvulle asti, ilmestyneet suomalaiset kalakirjat ja lehdet. Kokoelma sisältää myös suuren määrän vanhempaa ruotsalaista (1700- ja 1800-luvun) kalakirjallisuutta, sekä englanninkielisiä kalastuskirjallisuuden klassikoita ensipainoksina. Kokoelman vanhimmat julkaisut ovat 1600-luvulta.
Oma kalakirjasto?
Haaveeni on perustaa oma kalakirjasto, eli rakentaa kirjoille oma koti. Näin kirjat saisivat olla yhdessä paikassa eivätkä olisi jälkipolvien tiellä. Kirjastona ne säilyvät helpommin seuraavan sukupolven yli, ehkä jopa hiukan täydentyenkin. Tämä haave on toteutumassa. Vuosien 2017- 2018 aikana valmistuu Suomen Kalakirjasto. Kirjasto sijaitsee Muoniossa Keimiöniemen kalakenttiä vastapäätä, joten kalastushistoriaa riittää ympäristössäkin. Suunnitelma oli tarkoitus toteuttaa reilun kymmenen vuoden päästä, jolloin oma työurani saavuttaa eläkepisteen. Uutta tuulta hanke sai siipiensä alle, kun ”Suomen Kalakirjasto” valittiin Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017-ohjelmaan.
Suomen Kalakirjastolle on vuokrattu tontti 25-vuodeksi Muoniosta Jerisjärven rannalta. Kirjasto- rakennuksessa on majoitustilaa (tupakeittiö + 2 makuuhuonetta + wc), jota on tarkoitus vuokrata kirjastossa pidempiä aikoja työskenteleville tutkijoille, keräilijöille tai väitöskirjantekijöille. Rakennustyöt ovat edenneet hyvin ja kalakirjastoon on jo siirretty ensimmäiset kirjat. Kirjaston avajaiset pidetään tulevana kesänä, ajankohta selviää myöhemmin. Kokoelma on osa yhteistä kulttuuriperintöä ja se saadaan kirjastorakennuksen myötä entistä laajempaan käyttöön.
Ari Savikko
Ari oli Sodankylän kirjastossa Kirjakahvila-vieraana ti 17.4.2018 kertomassa Kalakirjastosta. Tämä kirjoitus julkaistiin Sompio-lehdessä Raatia Sompion kirjastosta-palstalla 11.4.2018.
