Tämä on siis vanhanaikaista kirjafilosofiaa. Nykyaika arvostaa hyllyttömiä ja kirjattomia kirjastoja. Mennään kohti uutta aikaa. Kirjat luetaan tableteilta, ovat kevyitä kantaa, mukana missä vaan. Siis jos on virtaa, sähköä, silloin luetaan. Pian varmaan jokaisella onkin oma aurinkovoimala matkassa eikä sähköstä ole puutetta.
Mutta kirjat kuluvat, ränsistyvät, vanhentuvat eivätkä mahdu! Siis pitää poistaa. On pakko sanoa hyvästit hyville kirjaystäville ja tuttaville. Kun avaa ystävän, saattaa sivuilta paistaa likaiset veritahrat, intoutuneen lukijan kommentit, rasvaläiskät, revityt sivut, kirjanmerkiksi unohtuneet makkaransiivut. Ei tee mieli avata toista kirjaa. Tämä kirjaystävä joutuukin osastolle tuhoon tuomittu!
Ne, joita aika ja lukijat ovat kohdelleet hellemmin, pääsevät poistokirjamyyntiin ja saavat uuden kodin ja uuden ihastuneen omistajan. Mikä riemu syntyykään, kun kauan kaivattu ja etsitty teos löytyy kirjaston poistomyynnistä. Siitä maksetaan kokonainen euro ja se kiikutetaan kotiin kovaa kyytiä, ettei pakkanen tai sade tee tuhojaan. Kotona kirja ehkä puhdistetaan, sitä ihastellaan, lehteillään, luetaan ja asetetaan kunniapaikalle kirjahyllyyn. Sydäntä sykähdyttää tieto: hyllyssäni on juuri tämä kirja!
Sykähdyttääkö tieto: tabletissani on juuri tämä kirja?
Nyrkkisääntö kirjaston kokoelmanhoidossa on, että saman verran kuin kirjoja vuosittain hankitaan, pitäisi myös poistaa. Tilat ovat rajalliset. Vuosittain kumuloituva kokoelma kävelee pian pääovesta ulos, jos sitä vain kasvatetaan eikä raaskita luopua mistään.
Poistojen teko on siis erittäin tärkeää, mutta se on myös erittäin vaikeaa. Luopuminen on vaikeaa :)
Tervetuloa Sodankylän kirjaston poistokirjamyyntiin, tarjolla on paljon tietokirjoja.
Tiina
