Luin kirjan vappuna ja se todella tempaisi mukaansa. Melkein viisisataa sivua. Oli hyvin vaikea irrottautua ja lähteä ulos vaikka aurinko kuinka houkutteli. Elsan, Marian ja Ailin tarinat veivät mennessään.
Elävää murretta
”Tule Aili sinähi ens pyhänä kuuntelemmaan, niin kaunniisti se puhhuu”, Anna sanoo.
”Niin on voimistunu olo sen jäläkkeen”, Irja jatkaa.
”Lapista se on tullu kirkonkylälle suarnnaammaan, puhhuu ku enkelten kieltä”, Anna kehuu.
Jumalan huoneessa kuuluu naisten ääni. Kolme eri-ikäistä naista toimii kokijana ja kertojana. He kokevat samoja tapahtumia ja tilanteita ja kuvaavat ne omasta näkökulmastaan. Näin lukijan käsitys siitä mitä on tapahtunut saa lisää väriä ja syvyyttä. Tapahtuu ristivalotus.
Kirja kuvaa uskonyhteisöä, jossa naisen ääni ei kuulu, nainen on leipoja, kahvinkeittäjä ja synnyttäjä. Nuoremman sukupolven naiset eivät enää asetu heille annettuun kapeaan rooliin. He eivät mahdu ahtaisiin raameihin, vaan kapinoivat ja lähtevät etsimään omaa tietään. Samalla suvun ikävät asiat, joita on lakaistu mattojenkin alle, tulevat näkyviin ja kirjan henkilöt joutuvat pohtimaan perheen asemaa, omaa paikkaansa siinä ja tehtyjä tekoja. Voiko antaa anteeksi?
Katja Kärki on onnistunut kirjoittamaan runsaan romaanin, jonka henkilögalleria ja tapahtumakalenteri ovat täysiä. Lukija ei kuitenkaan eksy matkalla vaan pysyy hyvin kyydissä, siitä kirjailija pitää huolen.
Kärki asuu nykyään Rovaniemellä perheineen. Toivottavasti tämä omaääninen kirjailija jatkaa uusien aiheiden parissa ja julkaisee lisää kirjoja lukijoiden iloksi.
Tiina
