Sompion kirjaston Pelkosenniemen toimipiste on väliaikaistiloissa kunnanviraston valtuustosalissa. Aurinko lämmittää ja sisälläkin on helteen tuntua ilmastoinnista huolimatta. Väkeä käy hiljakseen, paikallisia ja lomalaisia.
Kuumuutta tuskailee myös vanhempi herrasmies, joka käy tyhjentämässä kotimaisten uutuusdekkareiden hyllyä. Matti Laineen ”Pahuuden hinta” ja Saara Kesävuoren ”Askeleen edellä” kulkevat melkein kädestä käteen. Kari Häkämiehen dekkari keskusrikospoliisin murhatutkijoiden, Heikki Söderin ja Matti Joroisen, uusimmista seikkailuista sai juuri muovit kansiinsa ja siirtyi odottamaan ensimmäistä lukijaansa. Samasta kirjapaketista paljastui myös Jari Salosen ”Jahti”, jossa komisario Zetterman, Suomen Wallander, ratkoo rikoksia.
– Olisiko sinulla jotain sellaista kepeää lukemista, muttei liian kevyttä? Lomalainen löytää näkösältä tuoreen esikoisromaanin, amerikkalaisen kirjailijan Lori Nelson Spielmanin ”Kymmenen unelmaani”. Mitä tapahtuu, kun yli kolmikymppinen Brett joutuu toteuttamaan 14-vuotiaana muistiin kirjaamiaan unelmiaan? Mukaan lähtee myös Hilary Boydin ihmissuhdekiemuroista kertovat ”Täydellinen avioliitto” ja ”Tule tapaamaan minua rannalle”. Jojo Moyesin ja Liane Moriartyn kirjat on jo luettu.
Raija Räisäsen ”Farkkujen uusi elämä” palaa lainasta. Kirja on kuulemma niin hyvä, että se pitäisi hankkia omaksi, mutta sitä ei löydy enää mistään kirjakaupasta, ei edes netistä. Loppuunmyyty. No, onneksi kirjastossa on.
Panu Rajalan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi julkaisemaa Eino Leino-elämänkertaa kysellään. Ei löydy paikan päältä, sillä Pelkosenniemen kirja on matkalla Tornioon. Tehdään varaus ja tarkistetaan tilanne. Melkein 600-sivuinen tiiliskivi, ”Virvatuli – Eino Leinon elämä”, on suosittu ympäri Lappia; varauksia on kolmisenkymmentä. Viisitoista kirjaa matkaa asiakkaalta toiselle poikki läänin.
Nuori shortsiasuinen mies käy hakemassa varaamansa antiikin ajan Kreikasta kertovan Thukydidesin ”Peloponnesolaissota”-kirjan. Häntä kiinnostaa myös Iida Rauman ja Maarit Verrosen romaanit. Niitä löytyykin hyllystä.
Lapsia ei kirjastossa juuri helteiden aikaan näy. Jokivesi on jo sen verran lämmennyt, että uimaranta kutsuu. Edellisviikolla kävi useampikin ukki ja mummi lastenlasten kanssa etsimässä lukemista ja elokuvia sateisten ja sääskisten päivien ja iltojen varalle.
Eräs nuorimies lainasi parin päivän välein uuden Rick Riordanin fantasiakirjan, jossa seikkailevat Olympoksen sankarit. Nuorempia kiinnostivat Jari Mäkipään ”Etsiväkerho Hurrikaani” ja Jeff Kinneyn ”Neropatin päiväkirjat”. Vanhat kestosuosikit, Astrid Lindgrenin ”Mairikki” ja ”Veljeni Leijonamieli”, lähtivät myös lainaan. Hetken etsittiin mummin suosikkikirjaa, Johanna Spyrin kirjoittamaa ”Pikku Heidiä”, joka löytyi lopulta aikuisten puolelta isotekstisten kirjojen joukosta.
Kaksi keski-ikäistä naista kulkee eksyneen näköisenä pientä kirjastoa ympäri. Kun kyselen, voisinko auttaa, he kertovat etsivänsä myytäviä poistokirjoja. Kaivan esiin varastokomerosta kirjastokäytöstä poistettuja lasten kuvakirjoja, joista kymmenkunta lähtee heidän mukanaan sukulaislapsille Ruotsiin.
Vähän ennen sulkemisaikaa pyörähtää paikalle kanta-asiakas, joka valittelee, ettei nyt ehdi lehtiä lukemaan. Heinänteko on kuumimmillaan. Hän palauttaa dekkarinsa ja lainaa uusia. Villasukkakirjat katsastetaan myös, mutta ne saavat jäädä odottamaan joutilaampia aikoja.
Kunnanvirasto on jo hiljentynyt, kun sammuttelen valot ja suljen ovet. Repussa matkaa iltalukemiseksi Laura Lehtolan uusin kirja, ”Takapenkki”.
KAISU SIIKA-AHO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti