maanantai 14. lokakuuta 2013

HELMI NIMELTÄ RIIVAUS


Kun muutama viikko sitten tutkiskelin Sodankylän kirjaston palautettujen kirjojen kärryä, käteeni tarttui kirja nimeltä Riivaus, alaotsikkonaan Romanttinen kertomus, jonka on kirjoittanut brittiläinen nykykirjailija A. S. Byatt. Kirja on julkaistu alun perin Englannissa vuonna 1990 nimellä Possession. A Romance. Kirjan nimi herätti heti ristiriitaisia mielikuvia, mutta kun kirjan takakansitekstit lupasivat muuta kuin helppoa romantiikkaa, lainasin sen – ja sen kanssa olenkin sitten elänyt viime viikkojen iltasatuajat.

Riivaus lähtee liikkeelle kirjastosta, London Libraryn lukusalista, jossa erään 1800-luvun runoilijan tuotantoa tutkiva Roland Michell tekee elämänsä löydön, kirjailijan kesken jääneen rakkauskirjeen toiselle aikansa runoilijalla. Se, mitä siitä seuraa, ei pysy tuon 700-sivuisen kirjan kansien välissä: se luikertelee kuin esihistoriallinen peto ulos kirjasta, näyttää monta erilaista tietä kirjallisuuteen, kieleen, rakkauteen, ihmisyyteen. Pedon kyydissä matka jatkuu poukkoillen siellä täällä eri aikakausien, mytologioiden ja luonnon ihmeiden maailmassa. Tekstit vaihtelevat loogisesti etenevästä kerronnasta otteisiin vanhoista teksteistä, kirjeistä, päiväkirjamerkinnöistä ja runoista. Tarinaa viedään eteenpäin eri näkökulmista: välistä tuntuu kuin peto heittäisi lukijan selästään, mutta sieppaakin hänet lennosta takaisin kyytiinsä ja matka jatkuu kohti tarinan loppua.

Yllätyksiä on paljon, samoin sivuraiteita. Kirja elää ja hengittää – vie eteenpäin intensiivisesti, mutta antaa välillä tilaa ja etäännyttää. Se avaa lukijalle yhtälailla 1800-luvun ihmisten ajatusmaailmaa ja elämää kuin 1980-luvun länsimaisen älymystön ajatuksenjuoksua: mitä jää jäljelle, kun kaikki on luettu, tutkittu ja analysoitu. Riivaus puhuu myös vapaudesta – ja sen vaikeudesta - olla oma itsenä, luoda, ajatella ja rakastaa riippumatta oman aikakauden vaatimuksista tai sukupuoleen kohdistuvista odotuksista. Ja vapaana myös rakkauteen liittyvästä omistautumisesta ja omistamisen halusta. Riivauksen huumori lähtee kirjailijan terävästä kyvystä luoda meheviä henkilöhahmoja ja lähes absurdeja tilanteita, kun kirjallisen tiedon ajojahdissa kuvaan tulevat mukaan aseet ja lapiot. Kaiken tämän runsauden A. S. Byatt (Dame Antonia Susan Duffy) kutoo kauniiksi kudelmaksi, joka saa lukijan huokailemaan, kun lopulta on pakko kirjan kannet sulkea.

Riivaus pitää vallassaan vielä senkin jälkeen, kun yölamppu sammuu. Ehkä se vie lukijansa seuraavana päivänä takaisin kirjastoon, uusien tarinoiden äärelle, niin kuin se teki tämän kirjoittajalle.

Kaisu
(Harjoittelija Kirjojen Talossa - Sompion kirjastossa Pelkosenniemellä ja Sodankylässä - syksyllä 2012 ja 2013)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti